Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja, professori Olli E. Kankaan mukaan keskustelu siitä, rahoittavatko sinkut lapsiperheiden yhteiskunnalle aiheuttamat kulut, on ”aika tyhjänaikaista”. Keskustelu alkoi Helsingin Sanomien julkaisemasta mielipidekirjoituksesta, jonka mukaan lapsi- ja perhekeskeinen politiikka on viety äärimmäisyyksiin, minkä vuoksi sinkut joutuvat maksamaan lapsiperheiden aiheuttamia kustannuksia.
– Jos nyt siis käydään keskustelemaan siitä, maksavatko lapsettomat lapsellisten etuuksia tai kuka maksaa kunkin etua tulevaisuudessa, voitaisiin yhtä hyvin käydä vaatimaan, että lapsettomilla on suuremmat eläkemaksut, Kangas sanoo Helsingin Uutisille.
Hän kaipaa keskusteluun faktapohjaisuutta.
– Suomalaisessa keskustelussa näyttää olevan vallalla vastakkainasettelun henki: nuoret vastaan vanhat, perheettömät vastaan perheelliset, köyhät vastaan rikkaat. On helppo asettaa väestöryhmiä populistisesti vastakkain, mutta se ei ole kovin hedelmällistä analyysiä.
Historian aikana perhepolitiikan kehittämisen motiivina ei Kankaan mukaan ole ollut lapsiperheiden tilanteen helpottaminen tai lasten kokema köyhyys.
– Kansakuntien voima ja merkitys liittyi perinteisesti niiden kokoon. Perhepolitiikan kehitys saikin vauhtinsa väestöpolitiikasta ja syntyvyyden kohentamisesta, hän sanoo.
Professori Kankaan mukaan ”poikamiesveroon” sisältyi 1950-luvulla ajatus perhekustannusten tasaamisesta. Myös lapsettomat haluttiin rahoittamaan lapsista koituvaa julkista hyötyä.
– Tasauksen perusajatus on, että kansakunnan tulevaisuus on tulevissa sukupolvissa: lapset ovat siis eräänlainen julkishyödyke. Koska tulevien sukupolvien aikaansaamaa hyötyä bruttokansantuotteen tekijöinä, eläkkeiden maksajina ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina ei voi jakaa vain lapsia kasvattaneille, ei pidetty myöskään kohtuullisena, että kansakunnan yhteisen tulevaisuusvoimavaran kustannukset lankeaisivat pelkästään vanhempien kannettavaksi, hän sanoo.
