Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuspäällikkö Anu Raijas on tutkinut ruoan kulutusta vuodesta 1985. Hänen tutkimusartikkelinsa aiheesta julkaistiin Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä perjantaina.
Tutkimuksen mukaan suurituloiset kuluttavat ruokaan enemmän rahaa, kuin 1980-luvulla, mutta heidän ruokaan käyttämänsä rahamäärä kokonaiskulutuksesta on laskenut. Pienituloiset puolestaan käyttävät ruokaan saman verran, kuin 20 vuotta sitten. Mutta heillä ruoan osuus kokonaiskulutusmäärästä on noussut.
– 80-luvulla tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus toimi vielä erittäin hyvin. 90-luvun loppupuolelta lähtien se kuitenkin heikkeni, Raijas arvioi.
Luonnonvarakeskus Luken professori Jyrki Niemen mukaan tämä on johtanut myös siihen, että kaupat erilaistavat tuotevalikoimaansa siten, että samoista tuotteista on tarjolla halvempia ja kalliimpia vaihtoehtoja. Niiltä kuluttajilta, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän, saatetaan pyytää myös ylihintaa tuotteista.
Äärimmäisestä eritytymisestä niin tuotteissa kuin ruoan kuluttamisessa on hyvänä esimerkkinä Yhdysvallat, jossa sillä on jo kansanterveydellisiä vaikutuksia. Siellä joillakin alueilla ei välttämättä edes ole ruokakauppoja, joista saisi terveellistä ruokaa.
– Yhdysvalloissa käytetään määritelmää ”food desert”, ruoka-aavikko, kun puhutaan alueista, joissa matalatuloisilla perheillä on erittäin vähäinen mahdollisuus päästä käsiksi terveelliseen, tuoreeseen ruokaan, Niemi kuvaa.
Suomessa ruokakauppojen valikoima on vielä samanlainen eri puolella maata, eikä alueellista eriytymistä ole juuri havaittavissa. Niemen mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi syytä huoleen.
Suomessa on pyritty välillä vaikuttamaan ruoan ostotottumuksiin verotuksella, esimerkkinä viime vuonna poistunut makeisvero. Niemen mukaan Suomessa pitäisi tutkia enemmän elintarvikeverojen vaikutuksia kuluttajakäyttäytymiseen.
