Rokotteista täysin kieltäytyviä ei ole nykyään juuri enempää kuin noin kymmenen vuotta sitten, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokoteohjelmayksikön ylilääkäri Hanna Nohynek.
– Rokotuskriittisyyttä on ollut aina. Jo isorokkorokottamisesta lähtien. Täysin ilman rokotteita jääneiden pikkulasten osuus on noin 1,5 prosenttia ikäryhmästään. Kun joskus kymmenen vuotta sitten tarkastelimme näitä ensimmäisen kerran, täysin ilman rokotuksia oli kaksi vuotta täyttäneistä noin 1 prosentti väestöstä, Nohynek kertoo MTV:lle.
Rokotteisiin epäilevästi suhtautuvien määrä on kuitenkin lisääntynyt viime vuosien aikana.
– Eri rokotteisiin kriittisesti suhtautuvien määrä lienee 25–30 prosenttia koko väestöstä. Heidän määränsä on narkolepsiaepisodin jälkeen lisääntynyt. Terveydenhoitajat kertovat, että nykyään käytetään enemmän aikaa keskusteluun rokotteiden hyödyistä ja haitoista.
Lasten ja nuorten narkolepsiatapausten havaittiin lisääntyneen vuoden 2009 sikainfluenssaepidemian jälkeen. THL:n narkolepsiatyöryhmän julkaisemassaan loppuraportissa todettiin syksyllä 2011, että Pandemrix oli myötävaikuttanut Suomessa 4–19-vuotiailla havaittuun narkolepsian lisääntymiseen.
Työryhmän mukaan oli kuitenkin todennäköisintä, että rokote oli lisännyt narkolepsiaa yhteisvaikutuksessa altistavan perimän ja muun ympäristötekijän kanssa.
Nohynekin mukaan lapsia jätetään rokottamatta monesta eri syystä, kuten elämänkatsomuksellisen tai uskonnollisen näkemyksen perusteella.
– On ihmisiä, joilla on perhepiirissä vakava haittaepäily, joka sitten varjostaa tulevia rokotuspäätöksiä.
– Saattaa myös olla antroposofista näkemyksiä. Ajatellaan joistain taudeista, että ne kuuluvat lapsen normaaliin kehitykseen. On myös muita luonnonmukaisuuden nimeen vannovia, jotka eivät kuulu mihinkään koulukuntaan, mutta ajattelevat asiasta tällä tavalla.
