Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä purkaa blogikirjoituksessaan Taistelu Euroopasta tuntojaan Brexitistä ja sen jälkeistapahtumista.
Hänen mielestään Suomen on nyt vastustettava EU-komission puheenjohtajaa ja Ranskan presidenttiä.
– Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker haluaa Britannian nopeasti ulos EU:sta. Ranskan presidentti aikoo estää Lontoon Cityn toiminnan euroilla käytävässä osakekaupassa. Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz haluaa estää räätälöidyn ratkaisun Britannian kanssa, Risto E. J. Penttilä kirjoittaa.
– Kaikkea kolmea tahoa – komissiota, Ranskan hallitusta ja Euroopan parlamenttia – yhdistää täydellinen kyvyttömyys asettua eurooppalaisten ihmisten ja yritysten asemaan. Heitä kiinnostaa vain edustamiensa instituutioiden vallan varmistaminen.
– Tarina on tuttu: antaa kreikkalaisten kärsiä, kunhan euro ei hajoa. Antaa brittien kärsiä, kunhan EU ei hajoa. Eivätkö he tajua, että puolustamalla instituutioita kaiken muun uhalla, he ovat ajamassa näitä instituutioita nurin?
Penttilän mukaan ”meitä eurooppalaisia ihmisiä ei kiinnosta millainen diili Britannian kanssa tehdään. Pääasia on, että mennään pragmaattisesti eteenpäin”.
– Meitä ei kiinnosta kärsiikö komission arvovalta tai tuleeko Euroopan parlamentin jäsenille paha mieli. Nuo instituutiot eivät ole itseään varten vaan meitä eurooppalaisia varten.
– Viimeaikaiset kommentit komissiosta ja Euroopan parlamentista osoittavat, että Brexit-aktivistit olivat yhdessä asiassa oikeassa: EU:n johtajat suhtautuvat ylimielisesti kansalliseen demokratiaan. He haluavat sivuuttaa sen ikävänä yksityiskohtana, Penttilä valittelee.
Hän kysyy, menemmekö Britannian poliittisen järjestelmän ehdoilla vai alistummeko Brysselin diktaattiin.
– Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin kaksi kertaa Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. Suomessa Risto Ryti teki diilin Saksan kanssa, jonka seuraava hallitus hylkäsi. Kuka väittää, ettei demokratiassa voi jotakin asiaa ottaa uudelleen pöydälle? On täysin väärin hoputtaa Britanniaa vaihtamaan pääministeriään tai ilmoittamaan erosta.
Risto E. J. Penttilä kysyy, onko mahdotonta toivoa, että EU kunnioittaisi kansallista itsemääräämisoikeutta edes hiukan.
– Onko mahdotonta toivoa, että EU olisi oppinut tästä episodista jotain? Jos EU ei kunnioita eikä opi, voisiko se edes teeskennellä hieman?
