Se oli aivan kamalaa puhetta politrukilta, jonka piti houkutella potentiaalisia läpimenijöitä riveihin. Silloinen Pohjanmaan Kokoomuksen järjestösihteeri Heikki Risikko myönsi tämän suoraan.
Silti hän sanoi ne sanat. Pariin, kolmeenkin kertaan, koska kyseessä oli oma vaimo:
– Olet aivan liian hyvä ja arvokas ihminen politiikkaan. Sinne riitelyyn ja epäoikeudenmukaisten syytösten kohteeksi, kertaa Heikki Risikko Nykypäivän haastattelussa.
Tämä tapahtui ennen eduskuntavaaleja 2003. Heikki ja Paula Risikko olivat menneet naimisiin millennium-yönä 2000. Edellisissä vaaleissa 1999 ensikertalainen Paula Pelttari oli saanut hyvän tuloksen, vaikkei kansanedustajan paikka vielä auennutkaan.
Tuolloin 1990-luvun lopulla Heikki oli yhdessä Pohjanmaan Kokoomuksen silloisen toiminnanjohtajan Jaakko Sairon kanssa haastatellut muiden ensikertalaisten joukossa Paulan ja todennut, että ”kyllä tuon pää kestää ehdokkuuden”. Siitä ei ollut kyse.
Seuraavissa vaaleissa Paula Risikko lähti tavoittelemaan – aviomiehensä puheista huolimatta – paikkaa toistamiseen eduskunnasta ja pääsi läpi. Seuraavalla vaalikaudella hän eteni jo ministeriksi.
Ja eduskunnassa hän on paraikaakin. Valmistautumassa johtamaan puhetta täysistunnossa eduskunnan varapuhemiehen roolissa. Tänä aurinkoisena syyspäivänä, kun istumme Seinäjoella sinisen omakotitalon keittiössä.
Heikki Risikko on hakenut hetkeä aiemmin koulusta 10-vuotiaan Ainon, joka tekee läksyjä huoneessaan. Huomiota hakee lähinnä dalmatialainen löytökoira Keke, jonka pää puskee välistä pöydän alta. Kohta Risikko kiirehtii toimistolleen. Hän on työskennellyt Pohjanmaan Kokoomuksen toiminnanjohtajana vuodesta 2010.
En ole tehnyt uhrauksia
Sanotaan, että menestyvän miehen takana on nainen. Asetelma voi olla myös toisin päin. Tai sitten väite on silkkaa asioiden yksinkertaistamista.
– Jos kysytään, minkälaisia uhrauksia olen joutunut tekemään Paulan uran hyväksi, niin vastaan siihen puhtaasta sydämestäni, että en minkäänlaisia. Kaikki tähän liittyvät päätökset olen tehnyt itse ja katsonut ne oikeiksi, Heikki Risikko sanoo.
Jos ei uhrauksia, niin käytännön järjestelyjä vaimon ura on kuitenkin edellyttänyt. Kun kokoomus saavutti vaaleissa 2007 suuren vaalivoiton ja Paulalle tarjottiin ministerinsalkkua, oli Heikki ehtinyt työskennellä vasta muutaman kuukauden pohjalaisen Härmät-lehden päätoimittajana.
– Tykkäsin työstäni valtavasti. Siitä piti tulla eläkevirkani, hän myöntää.
Paula Risikko arvosti Jyrki Kataisen pyyntöä, muttei katsonut voivansa ottaa ministerin tehtävää vastaan. Työ olisi merkinnyt sitä, ettei hän olisi käytännössä nähnyt perheen hiljattain Kiinasta adoptoimaa Aino-tytärtä viikoilla lainkaan.
Heikki oli kuitenkin ajatellut asiat toisin. Hän oli vaivihkaa jo kysellyt mahdollisuuksia tehdä freelancer-toimittajan töitä Helsingissä. Aviomies, joka oli ensin jarrutellut vaimonsa politiikkaan menoa, tuuppasi häntä nyt ministeriksi.
– Sanoin Paulalle, että tämä on nyt niin harvinainen tehtävä, että ota se.
Niin Heikki ja Aino sitten muuttivat viikoiksi Helsinkiin Aino-tyttären ollessa pieni. Sieltä järjestyi myöhemmin myös päivähoitopaikka, kun Heikki sittemmin sai töitä Suomen Yrittäjistä.
Yksilönvapaus ja järjen käyttö
Heikki Risikolla on vaimoaan pidempi tausta kokoomuksessa. Hän liittyi puolueeseen jo 70-luvulla, reilut parikymmentä vuotta ennen Paulaa. Heikin äidin isä oli ollut aikanaan demarivaltuutettu, isällä taas oli maalaisliittotaustaa. Paineita kokoomuksen suuntaan ei kotoa asetettu. Miksi tämä puolue valikoitui?
– Yksilönvapaus ja järjen käyttö kaikessa päätöksenteossa. Se täytyy myös suoraan sanoa, että kokoomus oli kommunismin selkein vastavoima. Se vaikutti päätökseeni, Heikki puntaroi.
Heikki Risikko on ollut Alahärmän kunnanvaltuustossa, mutta kansanedustajaksi hän ei ole koskaan halunnut. Miksi näin?
– Siksi, että en olisi siinä hyvä. En ole luonteeltani sellainen. Päätöksenteossa voisin menestyä, mutten siinä vaalityössä. En tajua, kuka mua äänestäisi, hän sanoo ja nauraa.
Heikki Risikko myöntää suoraan, ettei julkisuus kiinnosta häntä tippaakaan. Hän haluaa olla mieluummin politiikassa ”sellainen mahdollistaja, tukija ja reitin avaaja”.
Sitä paitsi politiikan taustalla toimiminen on paljon mielenkiintoisempaa. Ja sitä kautta pystyy myös vaikuttamaan. Tällainen taustavaikuttaja Heikki Risikko onkin. Hänellä on Pohjanmaalla laajat verkostot ja hän tietää heti, jos politiikassa tapahtuu jotain.
Kun Heikki Risikolle avautui mahdollisuus Pohjanmaan Kokoomuksen toiminnanjohtajan tehtävään 2010, siihen pyrkiminen ei ollut hänelle kuitenkaan itsestään selvyys.
– Siinähän on olemassa riski, osaako toiminnanjohtaja olla puolueeton, jos hänen vaimonsa on ehdokkaana vaaleissa. Sehän on kaiken aa ja oo, että toiminnanjohtaja käsittelee kaikkia ehdokkaita oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, Risikko huomauttaa.
Kuin juniorivalmentaja
Minkälaista se sitten on ollut, kun vaimo on näkyvästi mukana politiikassa? Ja kun itse samalla tietää ja ymmärtää politiikan taustoista paljon. Minkälaisissa tilanteissa Paula on tarvinnut eniten tukea?
Heikki Risikko vertaa tässä yhteydessä itseään juniorivalmentajaan.
– Koen niin, että olen opettanut alussa muutaman tärkeän taidon junioriurheilijalle ja sitten katson vain hämmästyneenä, kuinka se onkin äkkiä minua taitavampi ja jatkaa sitten ylempiin sarjoihin.
Heikin mukaan monien luulot siitä, että Seinäjoen sinisessä omakotitalossa puhuttaisiin politiikasta valtavasti ja vaahtoamalla, ovat väärät.
– Kyllä meillä on paljon tärkeämpiä asioita, joista me keskustelemme täällä keskenämme, Heikki sanoo ja luo katseen Aino-tyttären oven suuntaan.
Hyvä syy vetää turpaan?
Heikki Risikon mukaan Paula kestää politiikassa paineita ”jopa poikkeuksellisen hyvin”. Lähipiiristä politiikan raadollisuuden näkee kuitenkin samalla läheltä. Se ei voi olla koskettamatta.
– Onhan se joskus todella raivostuttavaa nähdä, kuinka suurta ilkeyttä ja tarkoituksellista mustamaalausta jotkut poliittiset toimijat harjoittavat kilpailijaansa tai kollegaansa kohtaan, Heikki huomauttaa.
Se tuntuu epäreilulta tilanteissa, joissa on itse nähnyt läheltä, kuinka toinen on ”tiedenaisen tekniikalla” perehtynyt päätösten vaikutuksiin eri kanteilta. Vaivojaan säästämättä. Ja sitten väitetään, että asioita on tehty huonosti tai hutaisemalla.
– Härmäläinen luontoni ajattelee monesti, että nyt olisi hyvä syy lähteä vetämään tuota turpaan. Mutta kun sitä ei vain yksinkertaisesti voi tehdä.
Kansan palaute ja kritiikki ovat taas ihan toinen juttu. Niitä pitää osata arvostaa.
– Kun poliitikko menee tuonne toreille, sehän menee nimenomaan kuuntelemaan kansaa. Kansalaisella on oikeus puhua silloin suunsa puhtaaksi.
Vaikka pohjalaiset äänestäjät ovat välistä kovia sanomaan ja äkäisiäkin, eivät nämä Heikki Risikon sanoin turhasta tule narisemaan.
