Rehtoreiden mielestä kouluissa tarvitaan selvästi enemmän aikaa pedagogiselle johtamiselle ja oppilaitosten työn kehittämiseen
– Koulutuksen ja oppimistulosten korkean tason säilymistä Suomessa on pidetty erheellisesti itsestäänselvyytenä. Viimeisimpien PISA-tulosten julkaisun pitää lopultakin herättää meidät tästä ruususen unesta, sanoo Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtaja Riikka Lindroos.
Hän toteaa, että 1970-luvulla toteutetulla suurella peruskoulu-uudistuksella saavutettiin Suomessa kaikkialla ihmetelty taso maana, jossa koulutuksen tasa-arvoisuus oli maailman parasta luokkaa. Erot osaamisessa osaavimpien ja heikoimmin menestyvien välillä eivät olleet juuri missään pienempiä kuin Suomessa.
– Viimeisimmät PISA-tulokset kertovat kuitenkin korutonta kieltään siitä, että Suomen suunta näyttää pysyvästi lukkiutuneen täysin päinvastaiseen suuntaan. Suomen Rehtorit ry on erityisen huolissaan eriytymiskehityksen kiihtymisestä paitsi maan eri osien välillä myös kaupunkirakenteiden sisällä. Erot oppilaitoksien välillä ovat kansainvälisessä vertailussa vielä siedettäviä, kun taas erot tyttöjen ja poikien välillä ovat yli PISA-keskiarvon.
Lindroosin mukaan PISA-tulosten valossa maamme kouluissa on käynnistettävä systemaattinen ja hyvin johdettu pedagoginen kehittämistyö, jolla tutkimuksista toiseen laskusuunnassa olleiden tulosten suunta saataisiin käännettyä.
– Vain laadukas pedagoginen johtaminen ja systemaattinen kehittämistyö takaavat oppilaitoksen kehittymisen. Valitettavasti tähän ei useissa kouluissa jää rehtorilla ja opettajilla yhdessä riittävästi aikaa. Pedagogisen henkilökunnan kallisarvoista työaikaa kuluu tämän sijasta yhä enemmän hallinnollisiin töihin, oppilashuollollisiin asioihin sekä mitä moninaisimpiin kirjauksiin sähköisissä ympäristöissä, Lindroos sanoo.
– Kun oppilaiden erilaisen tuen tarve on kasvanut ja erityisopetuksen määrää on samaan aikaan leikattu, herättää PISA-tulokset aiheellisen huolen, jääkö opettajalla enää aikaa tavallisille oppilaille ja tuetaanko riittävästi eri tavoin lahjakkaita oppilaita? Erilaisia oppijoita tukevat opettamisesta oppimiseen -asenne, oppilaiden aktiivisuuden lisääminen, yritteliäisyyden kannustaminen ja yhdessä tekeminen. Millä tavoin voimme katkaista alavireisen kehityksen ja muuttaa sen onnistumisen ja tulosten parantamisen kierteeksi, kysyy Lindroos.
Lindroosin mukaan ryhmäkokojen kasvattaminen, oppilaitosten huono kunto, kehnot oppimateriaalit, opettajien täydennyskoulutuksen leikkaukset, inkluusion käyttäminen säästökeinona ja kasvava työn kuormittavuus ovat esimerkkejä liian monen rehtorin päivittäisistä haasteista.
– On aika havahtua, ettei kansainvälisessä vertailussa pärjätä enää samoin eväin kuin ennen. Leikkauksien sijaan tarvitsemme kehittämistekoja ja panostuksia tulevaisuuteen, hän sanoo.
