Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan tutkijat pitävät tuloksiaan lupaavina. Löydökset ovat yhteneväiset aikaisempien tyypin 2 -diabeteksen ennaltaehkäisytutkimusten kanssa, mutta GDM:n suhteen vastaavanlaisia tuloksia ei kuitenkaan ole aiemmin saatu.
– Löydöksillä voisi olla vaikutuksia myös äidin ja lapsen myöhempään terveyteen, asiaa koskevassa tutkimusartikkelissa todetaan.
Länsimaissa jopa 60 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista on ylipainoisia tai lihavia. Lihavuus altistaa raskauden aikaisille komplikaatioille kuten raskausdiabetekselle, joka puolestaan on merkittävä riskitekijä myöhemmän diabeteksen synnylle.
Raskausdiabetes ja äidin lihavuus altistavat myös syntyvän lapsen ylipainolle ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöille.
Suomalainen raskausdiabeteksen ennaltaehkäisytutkimus (RADIEL) toteutettiin vuosina 2008-2014 kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa sekä Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa.
Tehostettua neuvontaa tutkimushoitajilta
Interventioryhmän naiset saivat yksilöllistä ruokavalio-, liikunta- ja painonhallintaneuvontaa tutkimushoitajilta, ja heille järjestettiin myös yksi ryhmätapaaminen ravitsemusterapeutin kanssa. Kontrolliryhmä sai tavanomaisen raskaudenaikaisen neuvonnan.
GDM-diagnoosi perustui 75 g-sokerirasitustestiin, joka tehtiin raskausviikoilla 24-28.
Tulosten mukaan tutkimusryhmien välillä oli merkitsevä tilastollinen ero GDM:n ilmaantuvuudessa.
Raskausdiabeteksen ilmaantuvuus oli 13,9 prosenttia interventioryhmässä ja 21,6 prosenttia kontrolliryhmässä. Myös raskaudenaikainen painonnousu oli vähäisempää interventioryhmän naisilla, ja he myös lisäsivät liikkumiseen käyttämäänsä aikaa ja paransivat ruokavalionsa laatua enemmän kuin kontrolliryhmän naiset.
– Yksinkertainen ja yksilöity elämäntapaneuvonta vähensi raskausdiabeteksen riskiä 39 prosentilla korkean diabetesriskin naisilla, sanoo LT Saila Koivusalo Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.
– Yksi mahdollinen selitys näille tuloksille on tutkimukseen rekrytoitujen naisten korkea diabetesriskistatus, hän jatkaa.
Aikaisemmissa elämäntapainterventioissa niihin rekrytoidut naiset ovat kuuluneet ainoastaan keskinkertaiseen diabetesriskiin tai koehenkilöt ovat koostuneet heterogeenisesta ryhmästä naisia. Suomalaistutkimuksessa interventio pyrittiin kohdistamaan juuri korkean riskin naisiin, eli niihin, joilla oli ollut GDM jo aikaisemmassa raskaudessa ja/tai joiden BMI ≥ 30 kg/m2 .
Yksilöllinen neuvonta poikkeuksellisessa ajanjaksossa
Koivusalo muistuttaa, että raskaus on poikkeuksellista aikaa elämäntapamuutosten tekemiselle. Siksi raskaudenaikaisen neuvonnan tulee olla yksilöllistä.
RADIEL-tutkimuksessa koehenkilöiden omat liikuntamieltymykset huomioitiin, mikä mahdollisesti lisäsi koehenkilöiden motivaatiota liikkumiseen. Neuvontaa myös tarpeen mukaan muokattiin raskauden kuluessa. Jos äiti ei ennenaikaisten supistusten vuoksi pystynyt harrastamaan liikuntaa, neuvonta keskittyi ruokavaliopuoleen.
– Elämäntapaneuvonnan pääasiallinen ajatus oli olla helposti sovellettavissa naisen normaaliin jokapäiväiseen elämään. Tuloksemme ovat lupaavia ja ilahduttavat käytännön työtä tekevää kliinikkoakin. On myös mielenkiintoista nähdä, onko nyt saaduilla tuloksilla vaikutuksia äidin ja lapsen myöhempään terveyteen, Koivusalo toteaa.
Viisivuotisen seurantatutkimuksen tuloksia saataneen vuonna 2017.
