Säteilyturvakeskuksen (STUK) katolla Helsingin Roihupellossa olevaan hiukkaskerääjään kertyi poikkeuksellisen paljon radioaktiivista cesium-137:ää 3.–4. maaliskuuta. Ilmassa olleen cesiumin määrä ei ollut niin suuri, että sillä olisi vaikutusta ihmisten terveyteen.
STUKin Ympäristön säteilyvalvonta ja valmius –osaston johtaja Tarja K. Ikäheimonen muistuttaa, että STUKin hiukkaskerääjien näytteissä havaitaan keinotekoisia radioaktiivisia aineita säännöllisesti joka vuosi. Säännöllisesti havaittava cesium-137 on yleensä peräisin 1986 tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden laskeumasta.
Johtaja Ikäheimonen toteaa, että vaikka nyt havaitusta radioaktiivisuudesta ei olekaan vaaraa, on määrä poikkeuksellisen suuri. Tshernobylin laskeumasta cesium ei näin ollen voi tällä kertaa olla peräisin. Koska näytteessä on pelkästään cesium-137:ää, kyseessä ei voi ylipäätään olla päästö ydinreaktorista.
– Mittaustulos, 4000 mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa, on noin tuhatkertainen normaaliin verrattuna, sanoo johtaja Ikäheimonen. Hän muistuttaa myös, että tuhatkertainen normaaliin verrattuna tarkoittaa tässä tapauksessa, että pitoisuus on noin miljoonasosa sellaisesta pitoisuudesta, jonka takia ihmisten pitäisi suojautua.
STUKin havaitseman radioaktiivisen cesiumin lähdettä ei tällä hetkellä tiedetä, mutta sitä selvitetään. STUK valvoo ulkoilmassa olevien radioaktiivisten aineiden pitoisuutta kahdeksalla paikkakunnalla: Helsingissä, Kotkassa, Imatralla, Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä, Sodankylässä ja Ivalossa. Muiden kuin Helsingin näytteitä kyseiseltä ajalta ei ole vielä mitattu. Mittausten jälkeen radioaktiivisen aineen kulkeutumisreitti tiedetään tämänhetkistä paremmin. Ilmavirtaukset perjantaina ja lauantaina tulivat Helsinkiin idän ja kaakon suunnasta.
Automaattiverkko varoittaa, jos säteilyä on normaalia enemmän
STUK valvoo ulkoista säteilyä Suomessa myös automaattisella säteilyvalvontaverkolla, johon kuuluu 255 mittausasemaa. Nämä mittausasemat eivät kerää näytteitä ilmasta vaan mittaavat suoraan reaaliaikaisesti ympäristössä olevaa säteilyä. Mittausasemat hälyttävät välittömästi, jos säteilytaso kohoaa normaalista taustasäteilystä, joka on 0,05–0,3 mikrosievertiä tunnissa. Nyt hiukkaskerääjässä havaitut pitoisuudet ovat niin pieniä, etteivät ne näy normaalin ulkoisen taustasäteilytason pienenäkään nousuna eikä automaattinen valvontaverkko tästä syystä niitä havaitse.
