Turun yliopiston työoikeuden professorin Seppo Koskisen mielestä suomalaisen työehtojen määräytymisjärjestelmän varsinainen ongelma on yleissitovuusjärjestelmä liittoon kuulumattoman työnantajan kannalta.
”Järjestäytymätön työnantaja on sidottu toisten tekemään sopimukseen ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa on muutoin noudatettava”, Koskinen kirjoittaa Suomen yrittäjille laatimassaan lausunnossa.
Sidonnaisuus on olemassa, vaikka työnantaja itsenäisenä oikeushenkilönä haluaisi olla kuulumatta työnantajajärjestöön tai vaikka työnantaja ja työntekijä haluaisivat sopia itse työehtonsa.
Koskisen mukaan yleissitovuusjärjestelmä syntyi lähes olemattoman valmistelun pohjalta eduskunnassa vuoden 1971 työsopimuslakia säädettäessä.
”Sen merkitystä ei osattu tuolloin riittävästi arvioida. Lisäksi sen merkitys on nykyisin aivan toisenlainen kuin lähes 50 vuotta sitten”, Koskinen kirjoittaa.
Koskisen mielestä normaali ja luonnollisin tapa valtiolle olisi huolehtia minimityöehdoista säätämällä vain minimipalkka.
Luottamusmiesvaatimus paikallisen sopimisen este
Koskisen mielestä yleissitovuusjärjestelmä vastaa idealtaan kartellijärjestelmää. Se rajoittaa sopimusvapautta, kilpailuvapautta sekä yhdistymisvapautta.
Koskisen mielestä paikallinen sopiminen kärsii yleissitovien työehtosopimusosapuolten eli työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen tavasta sallia paikallinen sopiminen heidän intressiensä mukaisena.
”Tästä on hyvä esimerkki vaatimus luottamusmiehestä paikallisen sopimisen osapuolena, mikä vaatimus on täysin luonnollinen näiden työehtosopimusosapuolten näkökulmasta mutta paikallisen sopimisen este järjestäytymättömälle yleissitovaa työehtosopimusta noudattavalle työnantajalle.”
Koskisen mukaan järjestäytyneen eli liittoon kuuluvan ja järjestäytymättömän eli liittoon kuulumattoman työnantajan juridinen epätasa-arvoisuus johtuu etupäässä yleissitovuusjärjestelmästä.
Näin ollen Koskisen mukaan luottamusmiehen edellyttäminen paikallisen sopimisen osapuoleksi muodostaa lisäesteen työnantajien juridiselle yhdenvertaisuudelle.
Jos paikallisen sopimisen työntekijäosapuoli voisi olla luottamusmiehen sijaan luottamusvaltuutettu, ratkaisu lieventäisi Koskisen mukaan työnantajien juridista epätasa-arvoa.
Suomen yrittäjät on esittänyt, että työntekijöitä edustava sopijaosapuoli voisi liittoon kuulumattomassa yrityksessä olla luottamusvaltuutettu, mutta tämä ei käy työmarkkinaosapuolille, eli Elinkeinoelämän keskusliitolle, SAK:lle, STTK:lle ja Akavalle.
Alun perin myös työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesesitys lähti siitä, että yleissitovuuskentässä työntekijöitä edustaa luottamusvaltuutettu, mutta EK ja palkansaajajärjestöt päättivät asiasta toisin.
Työmarkkinaosapuolten vaatimus perustuslain vastainen
Suomen yrittäjät on pyytänyt Koskiselta lausunnon työmarkkinaosapuolen vaatimuksesta, että ainoastaan luottamusmies voisi toimia paikallisen sopimisen osapuolena.
Koskinen antaa ymmärtää lausunnossaan, ettei työmarkkinaosapuolten vaatimus ole perustuslain mukainen.
Koskisen mukaan yleissitovien työehtosopimusten osapuolten tulee laatia omat sopimuksensa perustuslakimyönteisesti.
Se tarkoittaa sitä, että paikallisen sopimisen työntekijäosapuolen määrittelyn tulee olla sellainen, että se toteuttaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattavan työnantajan samanlaisen oikeuden paikalliseen sopimiseen kuin mikä on työehtosopimuksen normaalisitovuuden piirissä olevalla työnantajilla.
Lopuksi Koskinen toteaa, että: ”Luottamusmiestä paikallisen sopimisen osapuolena edellyttävä yleissitovan työehtosopimuksen määräys ei turvaa hallitusohjelman eikä kilpailukykysopimuksen mukaista tavoitetta saattaa järjestäytymättömät yritykset järjestäytyneiden yritysten kanssa paikallisen sopimisen osalta samaan asemaan.”
Työntekijöiden liityttävä ammattiliittoon
Suomen yrittäjien esille nostamien ongelmien vuoksi työ- ja elinkeinoministeriössä on työstetty kompromissiesitystä, joka kelpaisi sekä työmarkkinaosapuolille että Suomen yrittäjille.
Viime perjantaina työmarkkinaosapuolet hyväksyivät paikallisen sopimisen lainsäädäntöä valmistelevassa Timosen työryhmässä hallituksen esittelemän kompromissiesityksen, mutta Suomen yrittäjät ei ottanut siihen vielä kantaa.
Kompromissiesityksen mukaan paikallisen sopimisen osapuoli myös yleissitovuuskentässä on luottamusmies, jos työehtosopimuksessa on niin määrätty. Mikäli työnantaja haluaa neuvotella paikallisesta sopimisesta, työntekijöiden täytyy valita luottamusmies.
Luottamusmiehen on kuuluttava yleissitovan työehtosopimuksen tehneeseen työntekijäliittoon. Luottamusmiehen valintaan voivat osallistua vain samaan ammattiliittoon kuuluvat jäsenet, mutta luottamusmiehen tekemä sopimus sitoo kaikkia työntekijöitä, joihin sovelletaan työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella.
Vaikka luottamusmies on ammattiliiton jäsen, ammattiliitto ei olisi paikallisen sopimuksen osapuoli eikä ammattiliitolla olisi kanneoikeutta paikallista sopimusta koskevassa riidassa.
Kompromissiesitys vailla oikeudellista arviota
Kompromissiesityksestä ei ole tehty oikeudellista arviota. Sekin saattaa olla perustuslain näkökulmasta ongelmallinen.
Suomen yrittäjät päättää kannastaan kompromissiesitykseen tällä viikolla sen jälkeen, kun kilpailukykysopimuksen liittokohtaiset soveltamisneuvottelut on saatu päätökseen ja tiedetään, kuinka monessa työehtosopimuksessa paikallinen sopiminen on viety luottamusmiehen taakse.
Hallitus on antanut yrittäjille paikallisen sopimisen osalta veto-oikeuden. Yrittäjät saavat päättää, tehdäänkö paikallisesta sopimisesta kompromissiesityksen mukainen lainsäädäntö vai jätetäänkö paikallisen sopimisen laajentaminen yleissitovuuskenttään kokonaan tekemättä.