Kun ihmiset juttelevat keskenään, käy melko usein niin, että joku keskustelun osallistujista alkaa vastata edelliselle puhujalle jo ennen kuin tämä on vienyt puheenvuoronsa loppuun saakka. Tätä ilmiötä pidetään tyypillisesti keskeyttämisenä, ja siihen suhtaudutaan usein kielteisesti.
Tätä yleistä käsitystä on syytä muuttaa, sanoo asiaa tutkinut Anna Vatanen väitöskirjatutkimuksessaan.
Hänen mukaansa vastauksen aloittaminen päällekkäin edellisen puhujan puheenvuoron kanssa palvelee tiettyjä tarkoituksia keskustelussa, eikä tällaisen ”keskeyttämisen” negatiiviselle maineelle ole perustetta.
– Tulokset kumoavat myös stereotypian suomalaisista keskustelijoina, jotka ovat hiljaisia eivätkä koskaan ”keskeytä”, Vatanen toteaa väitöstiedotteessaan.
Tutkimuksen aineistona on käytetty aitoja suomalaisia ja virolaisia keskusteluja, joita toisilleen tutut ihmiset ovat käyneet arkipäivän tilanteissa. Aineiston perusteella keskustelussa esiintyviin päällekkäisiin vastausvuoroihin ei suhtauduta keskeyttämisinä, eikä keskustelun kulku häiriinny niistä.
Suomalaiset ja virolaiset keskustelut ovat tutkitun ilmiön valossa samanlaisia, eivätkä mielikuvat esimerkiksi siitä, että virolaiset puhuisivat suomalaisia enemmän päällekkäin, pidä paikkaansa.
Vuoroilla osoitetaan omaa tietämystä
Päällekkäisiä vastauspuheenvuoroja käytetään tilanteissa, joissa puhujat esittävät omia näkemyksiään jostakin yleisluontoisesta asiasta. Puhuja, jonka vuoro jää päällekkäisen vastauksen alle, antaa ymmärtää tietävänsä puheenaiheesta enemmän kuin vuoron vastaanottaja.
– Päällekkäin tuleva vastaus on useimmiten samanmielinen edellisen vuoron kanssa, mutta oleellista on, että puhuja samalla osoittaa tietävänsä puheenaiheesta vähintään yhtä paljon kuin edellinenkin puhuja ja olevansa yhtä lailla itsenäisin perustein samalla kannalla, Vatanen selittää.
FM Anna Vatasen väitöskirja Responding in overlap – Agency, epistemicity and social action in conversation tarkastetaan 8. marraskuuta Helsingin yliopistossa.
