Koulutuksen julkinen rahoitus on Suomessa kansainvälisesti verrattuna korkea. Peruskoulun resurssitaso on hyvä, ryhmäkoko alle keskitason ja oppilaskohtaiset panostukset korkeita erityisesti yläluokilla.
Tiedot käyvät ilmi OECD:n tuoreesta Education at a Glance 2017 -julkaisusta.
Suomi on menettänyt 1990-luvun kärkipaikkansa koulutustasovertailussa. Viimeisen vuosikymmenen aikana monessa maassa korkeakoulutettujen määrä on kasvanut. Monen OECD-maan nuorista aikuisista lähes puolet tai jopa yli ovat korkeakoulutettuja.
Korkeakoulutettujen osuudessa Suomi on OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Viime vuonna Suomessa korkeakoulutettuja oli 41 prosenttia 25–34-vuotiaiden ikäluokasta. Vuonna 2005 vastaava luku oli 38 prosenttia. Vastaavalla ajanjaksolla OECD-maiden keskiarvo on noussut 32 prosentista 43 prosenttiin.
Suomessa korkeintaan toisen asteen tutkinnon (ammatillinen tutkinto tai lukiotutkinto) suorittaneiden osuus on pysynyt korkealla koko 2000-luvun. Suomessa osuus oli 52 prosenttia vuonna 2005 ja 49 prosenttia vuonna 2016. Monissa OECD-maissa luvut ovat alhaisempia; vuonna 2005 OECD keskiarvo oli 48 prosenttia ja viime vuonna 42 prosenttia.
Varhaiskasvatukseen osallistutaan Suomessa vähän
Varhaiskasvatukseen osallistumisaste on Suomessa kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen alhainen. Erityisen huomattava on ero muihin Pohjoismaihin.
OECD-alueella lähes neljä viidestä (87 %) neljävuotiaasta osallistui vuonna 2015 varhaiskasvatukseen. Osuus on kasvanut vuosikymmenessä yli 11 prosenttiyksiköllä. Suomi poikkeaa tässä vertailussa valtavirrasta, sillä neljävuotiaiden osallistumisprosentti oli 2015 vain 74.
Osallistumisaste ei juurikaan nouse viisivuotiaiden kohdalla, vaan vasta esiopetukseen osallistuvien kuusivuotiaiden kohdalla Suomi tavoittaa kansainvälisen keskiarvon (98 %). Vuoden 2005 jälkeen tapahtunut lisäys on keskiarvoa pienempi.
Osallistumisasteella on väliä, sillä laadukkaan varhaiskasvatuksen moninaisista hyödyistä on saatavilla yhä enemmän tutkimusta. Myös PISA-tutkimuksessa on havaittu yhteys varhaiskasvatukseen osallistumisen ja myöhemmän osaamisen välillä.
Useimmissa maissa kouluun siirrytään nuorempana kuin Suomessa. Kansainvälisessä vertailussa Suomi näyttäytyy maana, jossa varhaiskasvatusjärjestelmä on hyvin vahvasti julkinen.
Varhaiskasvatuksen resursointi on Suomessa kansainvälisesti hyvällä tasolla, mutta lastentarhanopettajien suhteellinen palkkataso jää muista jälkeen.
Koulutuksen rahoitus korkealla tasolla
Suomi käyttää OECD-maista kolmanneksi eniten julkista rahaa koulutukseen. Vuonna 2014 Suomessa käytettiin koulutukseen 5,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Perusasteen koulutuksessa resurssitaso on kansainvälisesti verraten hyvä ja oppilaskohtaiset panostukset korkeita erityisesti perusasteen yläluokilla.
Peruskoulun alaluokilla oppilaskohtaiset kustannukset olivat vuonna 2014 hieman OECD-keskivertoa korkeammat (Suomi USD 8812, OECD-keskiarvo USD 8733). Peruskoulun yläluokilla ero OECD-keskiarvoon oli suurempi (Suomi USD 13 865, OECD-keskiarvo USD 10 235).
Hyvän resursoinnin ja kohtuullisen alhaisen opetustuntimäärän seurauksena keskimääräinen luokkakoko (20 oppilasta, vuosiluokat 7–9) on kansainvälisesti verraten alhainen.
Ammatillisen koulutuksen rahoitus suhteessa bruttokansantuotteeseen on Suomessa vertailun korkein. Se on verrokkimaina usein käytettyyn Sveitsiin ja Saksaan verrattuna peräti kaksinkertainen.
Myös korkea-asteen koulutuksen julkinen rahoitus on Suomessa korkealla tasolla, sillä julkisen rahan osalta Suomi on tilastoykkönen, kun rahoitusta verrataan bruttokansantuotteeseen.
Korkea-asteen koulutuksen kokonaisrahoitus on selvästi Suomea korkeampi Yhdysvaltojen lisäksi Kanadassa ja Etelä-Koreassa, joissa korkea-asteen tutkinnon suorittaa huomattavasti korkeampi osuus ikäluokasta kuin Suomessa.
Koulutus suojelee työttömyydeltä
Suomessa kouluttautuminen tuottaa yksilölle muita maita pienemmän hyödyn tulotason kannalta.
Sen sijaan työllisyyden kannalta koulutuksella on merkittävää hyötyä, sillä mitä korkeampi koulutus, sitä alhaisempi työttömyys. Suomen osalta erityisen poikkeavaa oli, että peruskoulun varassa olevat ansaitsevat vain 1,1 prosenttia vähemmän kuin 2. asteen tutkinnon suorittaneet.
Korkeakoulutuksen osalta palkkahyöty oli vertailumaiden 6. alhaisin: verrattuna 2. asteen koulutukseen ylempi korkeakoulututkinto tuottaa vain 1,6-kertaiset ansiot.
Korkeakoulututkinnon suorittaneiden keski-ikä (27 vuotta) on Suomessa neljänneksi korkein vertailumaista Ruotsin, Sveitsin ja Chilen jälkeen. EU 22-keskiarvo on 25 vuotta. Suomessa vain 42 prosenttia ikäluokasta pääsee aloittamaan ensimmäisen korkeakoulututkintonsa suorittamisen alle 25-vuotiaana, vaikka korkeakoulupaikkoja tarjotaan 60–65 prosentille ikäluokasta.
Vanhempien koulutustausta vaikuttaa toisella asteella
Suomessa, Israelissa ja Ranskassa on onnistuttu nostamaan toisen asteen ja erityisesti ammatillisen koulutuksen läpäisyastetta vuosina 2007–2014. Lukio suoritetaan Suomessa useammin tavoiteajassa (80 % aloittaneista) kuin ammatillinen koulutus (65 %).
Suomessa suoritetaan toisen asteen ammatillisia opintoja sosiaali- ja terveysalalla (21 %) sekä palvelualoilla (20 %) enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin (vastaavat luvut 12 % ja 17 %).
Vanhempien koulutustausta periytyy Suomessa edelleen usein lapsille. Suurimmat eroja aiheuttavat tekijät esimerkiksi koulutuksen läpäisyssä ovat vanhempien koulutustausta ja opiskelijoiden maahanmuuttajastatus.
