Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kirjoittaa Valtakunnansyyttäjänviraston blogissa rikosten selvittämisen prosesseista. Erityisesti raiskausrikosten selvittäminen ja siihen liittyvä kaupunkien ja poliisilaitosten vertailu on ollut mediassa laajasti esillä. Nissisen mukaan rikosten selvittämistä tulisi kuitenkin katsoa laajemmasta näkökulmasta.
Ensinnäkin, kun poliisi tilastoi rikoksen selvitetyksi, ollaan usein kaukana siitä, että joku joskus rikoksesta tuomitaan.
– En nyt tarkoita pelkästään ajallista viivettä, vaan tarvittavan lisätyön ja erilaisten epävarmuustekijöiden määrää. Raiskausrikokset ovat erinomainen esimerkki siitä, miten poliisin tilasto ja prosessuaalinen lopputulos ovat usein hyvin kaukana toisistaan. Pohjimmiltaan kyse on todennäköisyyksien nousevista kynnyksistä, joiden ylittymistä jutun eteneminen vaatii, Matti Nissinen kirjoittaa.
Poliisin esitutkinnan jälkeen poliisi arvioi, toimitetaanko juttu syyttäjälle syyteharkintaan. Nissisen mukaan syyteharkintaan päätyvät jutut tilastoidaan selvitettyinä rikoksina.
– Seuraavassa vaiheessa, syyteharkinnassa, syyttäjä päättää aina itsenäisesti siitä, nostetaanko jostakin poliisin – tai tullin, rajavartiolaitoksen tai puolustusvoimien – rikoksena tutkimasta asiasta syyte tuomioistuimessa vai ei. Syyteharkinta koskee sekä näyttö- että oikeuskysymyksiä. Syyttäjälle ei näytöksi riitä ”syytä epäillä”, vaan syyttämisen tueksi tarvitaan ”todennäköiset syyt”, Nissinen sanoo.
– Tuomioistuin ratkaisee rikosasiat ja voi tuomita rikoksesta vain silloin, kun tuomitsemiskynnys ylittyy. Syytekynnys ei siihen riitä, tutkintakynnyksestä puhumattakaan. Syyllisyydestä ei saa jäädä ”järkevää epäilyä”. Kyse on kokonaisarvioinnista, joka vakuuttaa tuomarin. Moni tulee tuomituksi kiistämisestään huolimatta, kun muu näyttö jutussa on riittävän painavaa ja vakuuttavaa, hän lisää.
Tuomioistuin voi tuomita vain niistä tapahtumista, mistä syyttäjä on syyttänyt.
– Rikosten ilmitulomekanismi vaikuttaa paljon. Kun poliisi tavoittaa keskivertorattijuopon ajosta, ja juopumus todetaan saman tien hengitysilmasta, ei näissä juridiikaltaankin selvissä jutuissa ymmärrettävästi juurikaan ”hävikkiä” synny matkalla syyttäjän kautta tuomiolle.
Toista ääripäätä edustavat Nissisen mukaan esimerkiksi raiskaukset ja työturvallisuusrikokset.
– Raiskauksissa ei tyypillisesti ole ulkopuolisia näkijöitä ja kuulijoita, eikä uhrissa ole aina väkivallan merkkejäkään. On sana vastaan sana, ja kummankin osapuolen versiota mahdollisesti puoltavat seikat. Kiperistä näyttökysymyksistä ei ole pulaa.
Poliisilta ”selvitettyjä” raiskauksia tuli syyteharkintaan vuonna 2016 yhteensä 446. Samana vuonna syyte nostettiin 199 tapauksessa. Vastaavasti käräjäoikeuksissa annettiin tuolloin 144 raiskaustuomiota.
– Edellä olevat luvut eivät monestakin syystä ole aivan suoraan vertailukelpoisia, mutta karkea prosessiennuste on: poliisin tietoon tulleista ja kirjaamista raiskauksista kolme neljästä toimitetaan syyteharkintaan, niistä joka toisesta nostetaan syyte ja nostetuista syytteistä kolme neljästä päätyy tuomioon. Sen valossa rikosasioiden käsittelyyn ja tilastointiin perehtymätön kansalainen saa poliisin kirjaamasta ja raportoimasta raiskausten selvitysprosentista, poliisilaitoksittain 57,1–85,9 %, aivan liian auvoisen kuvan rikosvastuun kattavuudesta näissä asioissa, Nissinen sanoo.
Hän vertaa raiskausrikosten lukuja törkeisiin rattijuopumuksiin, joista syytteisiin vuonna 2016 johti yli 98 prosenttia.
– Näissä asioissa poliisin selvitysprosentista puhuminen on jo lähempänä siitä syntyvää mielikuvaa oikeusjärjestelmämme todellisuudesta, Nissinen sanoo.
Hänen mukaansa myös alueelliset erot ovat suuria.
– Poliisilaitosten ”paremmuusjärjestys” raiskausten selvittäjinä voi muuttua, jos vertailukohdaksi otettaisiinkin nostetut syytteet tai langettavat tuomiot. Kun laatueroista puhutaan, niin tutkinnan laatu – ainakin syyttäjän silmin – voi vaihdella samankin poliisilaitoksen sisällä aika paljon sen mukaan, kenestä tutkijasta ja millaisesta tutkijan otteesta on kulloinkin kysymys. Samaa saattaisivat toki käräjätuomarit sanoa raiskausjuttujen syytteistä ja syyttäjistä.
