Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan kivun taustalla on sekä psyykkisiä että geneettisiä tekijöitä. Sen sijaan liikunta-aktiivisuudella ei näytä olevan vaikutusta nuorten niskakivun esiintymiseen.
Niskakipu on yleinen ja maailmanlaajuinen terveysongelma. Näyttää siltä, että nuoruusiän niskaoireet ennustavat niskakipua myös aikuisiässä.
Fysiatrian erikoislääkäri Minna Ståhlin mukaan olisikin tärkeää oppia ymmärtämään paremmin varhaisiän niskaoireilun syitä, jotta löydettäisiin keinoja ehkäistä kivun kroonistuminen. Lasten ja nuorten niskakivusta on kuitenkin varsin vähän tutkimustietoa.
Ståhl havaitsi väitöstyössään, että niskakipuisten suomalaisnuorten määrä on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien. Pelkkää niskakipua potevien määrä kasvoi vain 1990-luvulla, kun taas niska-alaselkäkivun yhdistelmää potevien määrä on jatkanut tasaista kasvua 2000-luvullakin.
Niskakipu on yleistä jo 9-12-vuotiailla, ja iän myötä siitä kärsivien määrä lisääntyy. Tytöt ja pojat kärsivät niskakivusta yhtä lailla murrosikään asti; sen jälkeen niskavaivat ovat selvästi yleisempää tytöillä kuin pojilla.
Vuonna 2011 lähes puolet 16–18-vuotiaista tytöistä ja viidesosa pojista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa viimeisen puolen vuoden aikana.
Neljäsosa murrosikäisistä niskakipua potevista koululaisista ilmoitti käyttäneensä kipulääkkeitä, ja sama määrä kertoi niskakivun haitanneen jossain määrin toimintakykyään.
– Niskakivun luonnollinen kulku alakouluiästä yläkouluikään oli suurimmalla osalla aaltoileva ja itsestään rajoittuva. Kuitenkin viisi prosenttia koululaisista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa edeltäneen kolmen kuukauden aikana seurantatutkimuksen alussa, vuoden ja neljän vuoden kohdalla, mikä viittaa kroonistyyppiseen niskakipuongelmaan jo 9-16 -vuotiaana, Ståhl toteaa väitöstiedotteessaan.
Niskakivun ilmaantumista ennustivat usein esiintyvät muut tuki- ja liikuntaelinten kivut sekä psyykkistä stressiä heijastavat oireet, kuten unihäiriöt, päiväväsymys, vatsakivut ja päänsärky sekä masentuneisuus. Samat tekijät ennustivat myös niskakivun kroonistumista. Liikunta-aktiivisuus ja nivelten yliliikkuvuus eivät vaikuttaneet niskakivun ilmaantumiseen tai ennusteeseen.
Geneettiset ja psykologiset tekijät tärkeässä roolissa
Yksilöiden väliset erot perimässä selittivät suurimman osan niskakivun esiintymisen vaihtelusta 11-vuotiailla kaksosilla. Perintötekijöiden lisäksi yksilöllisillä ympäristötekijöillä – esimerkiksi harrastuksilla – näyttäisi olevan merkitystä esimurrosikäisten niskakivussa.
– Nämä tulokset vahvistavat olettamusta, että krooniset niskaoireet voivat alkaa jo nuoruusiässä, ja näyttää siltä, että sekä geneettiset että psykologiset tekijät ovat tärkeitä nuoren niskakivun synnyssä, Ståhl sanoo.
Hänen mukaansa kouluikäiset lapset, joilla esiintyy niskakipua ja erilaisia lääketieteellisesti selittämättömiä oireita sekä kroonista niskakipua lähisuvussa, saattaisivat olla hyvä interventioiden kohderyhmä kroonisen niskakivun ehkäisemiseksi.
– Ensin pitäisi kuitenkin vielä selvittää, ovatko pelkkä niskakipu ja samanaikaisesti muiden tuki- ja liikuntaelinkipujen kanssa esiintyvä niskakipu täysin erillisiä, osittain päällekkäisiä vai toisiaan seuraavia ilmiöitä, ja onko niillä samat taustatekijät, Ståhl toteaa.
Fysiatrian erikoislääkäri, LL Minna Ståhlin väitöskirja Non-specific neck pain in preadolescent to adolescent populations tarkastetaan perjantaina 25. huhtikuuta Helsingin yliopistossa.