Veikko Eranti tutki väitöskirjassaan niin sanotuissa nimby-kiistoissa (not in my backyard = ei minun takapihalleni) sitä, miten rakentamista vastustavat asukkaat perustelivat mielipiteitään. Aineistona käytettiin satoja helsinkiläisten kaupunkisuunnitteluvirastolle lähettämiä kaavoitusta koskevia kommenttikirjeitä, joista valtaosa suhtautui muutokseen kielteisesti.
Penseyttään perusteli yhteisellä hyvällä 73 prosenttia palautteista, mutta myös oman edun ajaminen mainittiin vastustamisen syyksi 46 prosentissa tapauksista.
– Paikallisissa kiistoissa kaavamuutoksia vastustetaan usein vain sanomalla, että en halua tätä tähän. Kaupunkilaisten mielestä siis myös tällaisen osallistumisen pitäisi olla vaikuttavaa, Eranti toteaa väitöstiedotteessaan.
Kaavoitukseen osallistuminen on tutkijan mukaan helppo tapa yrittää vaikuttaa oman lähiympäristönsä kehitykseen ja muutokseen.
– Paikallisissa nimby-kiistoissa on usein kyse oman edun ja yhteisen hyvän yhteensovittamisen vaikeudesta: monet asukkaat tunnustavat tarpeen rakentaa kaupunkiin lisää asuntoja, mutta nämä asunnot pitäisi mielellään rakentaa jonnekin muualle, Eranti kertoo.
Tykkää-napilla monia merkityksiä
Väitöstyössä tarkasteltiin myös sosiaalista mediaa ja Facebookin tykkää-napin monipuolista käyttöä ihmisten välisessä viestinnässä.
– Tykkää-nappi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta sillä voidaan lähettää hyvin monipuolisia viestejä flirttailusta passiivis-aggressiiviseen kuittailuun. Lisäksi sen käyttöä sääntelevät monet rituaalit: emme ole vapaita tykkäämään miten haluamme, Eranti sanoo.
Pekka Haaviston (vihr.) vuoden 2012 presidentinvaalikampanja toimii tutkimuksessa esimerkkinä uudenlaisesta, yksilölähtöisemmästä politiikan tekemisen tavasta. Monet kampanjan näkyvimmistä tempauksista sekä suurin osa varainkeruusta nojasivat täysin itsenäisesti toimivien sosiaalisen median kampanjoitsijoiden varaan.
– Näillä itsenäisillä kampanjoitsijoilla oli usein jokin yhteys puoluekoneistoon, mutta he pyörittivät omia projektejaan laajemman kampanjan sisällä, Eranti kertoo.
Itsenäinen sosiaalisen median kampanjointi ja kaavoitukseen osallistuminen ovat esimerkkejä yksilölähtöisestä politiikan tekemisen tavasta.
– Suomessa on perinteisesti ajateltu, että poliittinen vaikuttaminen tapahtuu puolueiden ja yhdistyksien kautta. Nykyään on kuitenkin mahdollista toimia suoraan poliittisesti ja ohittaa nämä rakenteet, Eranti toteaa.
VTM, FM Veikko Erannin väitöskirja Individuals Doing Politics – Urban participation, social media campaigning and online nano-politics. tarkastetaan keskiviikkona 2. marraskuuta Helsingin yliopistossa.
Tutkimustulokset julkaistaan myös arvostetussa brittiläisessä The Sociological Review -tiedejulkaisussa.
