Presidentti Sauli Niinistö puhui maanantaiaamuna Etyjin juhlakokouksen avajaisistunnossa. Helsingin Finlandia-talolla kokoustaa noin 300 eri maiden parlamentaarikkoa.
Niinistön mukaan ”jännitys on noussut epämiellyttävälle tasolle lännen ja Venäjän välillä. Tilanne on, valitettavasti, vaikuttanut myös tähän kokoukseen täällä ja tänään”.
– Viestinnän ja vuoropuhelun linjojen ylläpito on hyvin tärkeää. Siksi olisi tarpeen, että EU selvittäisi Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen aseman sanktioita koskevassa lainsäädännössään, Sauli Niinistö sanoi.
Hän sanoi löytävänsä itsensä miettimässä, onko meillä varaa viettää seuraava vuosikymmenen tai enemmän ”kylmässä taistelussa, joka kerta yrittäen vastata vastustajan pyrkimyksiin päästä voitolle rajussa konfliktissa”.
– Voitammeko jotain jos jompikumpi osapuoli kärsii, jos henkiä menetetään tai jos jo vaikeuksissa monissa maissa olevat taloutemme kohtaavat vuosien pakotteet ja vastapakotteet, presidentti kysyi.
– Vastaus noihin kysymyksiin on, että emme. Enempää Eurooppa kuin Venäjä – puhumattakaan Ukrainan ihmisistä – ei voita tilanteesta ja tästä ongelmallisesta suhteesta. Meidän tulee lopettaa tilanteen heikkeneminen. Kaikkein kiireisin tehtävä on lopettaa väkivalta Ukrainassa.
Presidentin mukaan Minskin rauhansuunnitelma on ainoa käytettävissä oleva tiekartta rauhanomaiseen ratkaisuun Itä-Ukrainan ja Krimin konfliktissa.
– Meidän pitää kaikkien tukea suunnitelmaa, ja vielä tärkeämpää on että suunnitelma toteutetaan täysin. Venäjän pitää täyttää velvollisuutensa rauhan varmistamiseksi ja kunnioittaa päätöksiä joita täällä, tässä nimenomaisessa talossa, tehtiin 1975.
Hänen mukaansa Helsingin sopimuksessa 1975 niin Moskova kuin lännen pääkaupungit sopivat voiman käytöstä pidättäytymisestä, valtioiden itsenäisyyden tunnustamisesta ja rajojen loukkaamattomuudesta.
Presidentti Sauli Niinistön mukaan Helsingissä sovitut periaatteet ovat kestäneet ajan – kylmän sodan lopun, Balkanin sodat, globalisaation ja valtavat teknologiset edistysaskeleet.
– Nyt meidän on päätettävä, onko meillä tahtoa ja päättäväisyyttä vaalia tätä perintöä? Mielestäni meidän ei tule edes valita. Ei ole todellisia vaihtoehtoja.
