Juhana Torkki on koonnut uusimpaan kirjaansa hyvän ja tuloksekkaan vaikuttamisen keinoja. Onnistunut puhe on yksi parhaimmista tavoista saada kuulijat ystäväkseen – hyvässä ja pahassa.
Torkki lähtee kaukaa. Ihmisaivot eivät ole kokeneet 50 000 vuoteen merkittävää tuotekehitystä. Apparaattimme on ikivanha. Kivikaudella leiritulilla taitavat tarinankertojat lumosivat kuulijakunnan. Emme tiedä, mitä tuolloin puhuttiin, mutta ehkä kyse oli perimätiedon siirtämisestä sukupolvelta toiselle ja tarinoinnista, satuilusta. Kaiketi ne sisälsivät neuvoja, opetuksia ja viisauksia.
Viestien on mentävä perille
Kun tämän päivän vaikuttaja puhuu, hänen on tunnettava tarkoin kohderyhmänsä. Kansan on tajuttava, puheen ja tekstien on oltava ymmärrettäviä. Torkki korostaa selvien sanomien tärkeyttä.
Kun hän syötti Timo Soinin tekstejä laskuriin, tämän lauseen pituus jäi keskimäärin kuuteen sanaan. Kun hän teki saman Erkki Tuomiojan teksteille, lukemaksi tuli 16.
Torkki antaa meille erinomaisia ohjeita hyvästä puheesta. Tietoa hänellä on mistä jakaa, vaikka hän ei palaakaan väitöskirjaansa, jossa analysoinnin kohteena oli Paavalin puheet Ateenassa (Apostolien teot 17: 16-34).
Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman taito puhua on esittelemisen arvoinen. Samaan kategoriaan hän asettaa Applen Steve Jobsin. Kummallakin on taito asettua kuulijoittensa tasalle: tavoitteena olla yksi meistä, ei kenenkään yläpuolella.
Myös puhelimessa asiakaspalvelija on yleisön suhteen samassa asetelmassa. Hänen tulee kyetä myötäelämään.
Amerikkalainen verkkokenkäkauppa Zappos teki liki mahdottomasta mahdollisen. Se kauppasi verkossa kenkiä (joita tilaajat eivät voi sovittaa!). Silti Zaposista tuli käsite: se panosti kaikkensa asiakaspalveluun, jonka tavoite oli jättää jokaiseen soittajaan ”emotionaalinen jälki, elinikäinen positiivinen muisto”.
Tiedotusvälineet koheltavat ja ”fabrikoivat” sensaatioita
Vaikka puhujana onnistuisit omasta mielestäsi, vaarana on vallalla oleva uusmoralismi ja mielensä pahoittaminen. Pelkät sanavalinnat saattavat antaa julkisuutta metsästäville ihmisille ja medialle herkkupaloja. Torkkia selvästi jurppii nykyisen tiedonvälityksen pintaliito. Pienikin sävyvirhe voi herättää kohun, joka markkinoidaan kauhistuttavaksi.
Kansa voi tällaista kohua päivitellä viikonkin ajan tietämättä, että kyse on vaikkapa pelkän vitsin ottamisesta totisena totena.
Yksittäisen toimittajan tahallaan kyhäämä sensaatio alkaa elää mediassa omaa elämäänsä. ”Asiasta kertoi ensimmäiseksi 7-päivää -lehti” on jopa Helsingin Sanomien lähdetieto.Uutista ei ole tietenkään ole tarkastettu, mutta lehti alkaa heti kysellä kommentteja päivystäviltä oikeustieteen professoreilta.
Juhana Torkki kertoo ruman esimerkin tiedotusvälineiden moraalista. Hän oli luennoimassa merkittävän sanomalehden toimittajille, joita hän moitti torijournalismista. ”Toimittajat kuuntelivat puhettani nöyrinä kuin omenavarkaudesta äkätyt koululapset.” Kun tilaisuus oli päättynyt, tilaisuuden järjestäjä tuli naulakolla kiittelemään, vaikka Torkin viesti oli vastoin koulutuksen intressejä:
”Katsos, olemme järjestäneet koko tämän seminaarin aivopestäksemme lehtemme toimittajia pois vanhanaikaisesta, objektiivisesta journalismista.”
Torkki koki ahaa-elämyksen: eiväthän toimittajat olekaan enää tiedonvälittäjiä, vaan viihdetaiteilijoita. Puhuja, ole siis varovainen.
Ohjeita hyvään puheenpitoon
Kirjassa analysoidut puheet antavat osviittaa siitä, miten maailman parhaat puhujat ovat kyenneet herättämään kuulijoissaan luottamuksen, kunnioituksenkin. Hyvä puhuja on yksi heimostaan. Hänen tehtävänsä on osoittaa seikkoja, jotka johtavat kuulijoiden ja muidenkin elämässä suurempaan onneen.
Esiintyjän on todistettava ajavansa kaikin voimin kuulijoiden etuja. Poliitikko ripustakoon työhuoneensa seinälle huoneentaulukseen: ”kaikkien julkisten tehtävien hoidossa on tärkeintä, ettei anna aihetta pienimpäänkään epäilykseen omanvoitonpyynnistä.”
Presidentti Obaman puheet ovat osoitus pelisilmästä. Hän irtisanoutuu sisäpiireistä: ”Viime kampanjassakin tulimme yhteen yli puoluerajojen – ei vain demokraatteina, koska emme ole ensisijaisesti demokraatteja tai republikaaneja, olemme amerikkalaisia.”
Juhana Torkki ylistää roomalaista valtiomiestä, runoilijaa ja puhujaa Ciceroa, presidentti Obamaa, Steve Jobsia – kenties liikaakin. Yleisön ottaminen ei ole helppoa, vaikka yksittäinen lausekin voi jäädä kaikkien mieleen.
Yhdysvalloissa valkoinen mies ampui mustan 17-vuotiaan nuorukaisen. Kilpaileva presidenttiehdokas Mitt Romney pauhasi hirvittävästä tragediasta. Toinen julisti: puistattavaa kuulla, lainvalvojat eivät tehneet tehtäväänsä. Kolmas: me tulemme periksi antamatta huolehtimaan, että oikeus tapahtuu.
Entä Obama: ”Jos minulla olisi poika, hän näyttäisi Trayvonilta.” Hän löysi lempeän, lohduttavan ilmaisun, vaikkakin makeilevan. Kaikki nyökyttelivät.
Suomalaisista repliikeistä ja puheista Torkki nostaa esimerkkinä pääministeri Matti Vanhasen sanat Jokelan koulusurmien jälkeen. Torkin oli pakko katua aiemmin Vanhaseen kohdistamaansa arvostelua tämän tunneköyhyydestä.
Torkki panee presidentit Tarja Halosen ja Sauli Niinistön kilpailuun, lajina ovat uudenvuodenpuheet. Niinistö onnistui hänen mukaansa heti, mutta miksi Halonen ei, vaikka hänellä oli 12 yritystä?
Vastaus on persoonapronomineissa. Niinistö aloitti: ”Kun minut oli valittu tähän tehtävään toistin virkaanastujaisissa, mitä olen pitänyt tärkeänä tälle kansakunnalle. Sitä kuvaa kaksi sanaa: oikeudentunto ja eheys.” Niinistö käyttää persoonapronomineja, Torkki kiittää tämän äidinkielenopettajaa.
Ero poliitikon ja valtiomiehen välillä on valtava. Poliitikkoja tulee ja menee, mutta valtiomieheksi kehitytään ja jäädään elämään kuolemankin jälkeen. Vertailkaamme vaikka kahta kansakuntansa päämiestä. Mitä on jäljellä George W. Bushista, mikä on hänen maineensa tänään.
Entä Nelson Mandela, istuttuaan 27 vuotta vankilassa ja vapauduttuaan hän ei ryhtynyt julistamaan kostoa. Hän hyvästeli ystävällisesti vankilan henkilökunnan ja heidän perheensä. Hän ei ilmaissut puheissaan vihaa, vaan rakensi hyvät keskusteluvälit.
Mandela istuutui vihollisensa Etelä-Afrikan hallituksen kanssa samaan pöytään ja totesi: ”Tehdäkseen rauhan vihollisen kanssa on työskenneltävä vihollisen kanssa, ja niin vihollisesta tulee kumppani.”
Aikamoinen ohje tämän hetken riitapukareille.
Juhana Torkki: Tarinan valta. Kertomus luolamiehen paluusta. Otava 2014.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII
