Ruotsin Suomen suurlähettiläs Anders Ahnlid totesi äskettäisessä Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa, että Suomen ja Ruotsin yhteistyö on nyt läheisempää kuin koskaan sitten vuoden 1809.
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander löytää nopeasti tiivistyneessä puolustusyhteistyössä vielä enemmän yhtymäkohtia 1930-luvun lopulle.
– Suomi ja Ruotsi valmistelivat silloin Ahvenanmaan linnoittamista yhdessä. Suunnitelmat olivat jo pitkällä. Ilmeisesti myös Neuvostoliitto olisi ollut valmis hyväksymään järjestelyn, jos Suomi olisi luovuttanut sille tiettyjä saaria itäiseltä Suomenlahdelta. Lopulta Ruotsin hallitus kuitenkin vetäytyi hankkeesta, Meinander sanoo.
Nykyistä puolustusyhteistyötä hän pitää historian valossa luontevana.
– Maidemme välillä ei ole koskaan ollut konfliktia. Suomen itsenäisyyden ensi vuosina koettu Ahvenanmaan kriisikin ratkesi rauhanomaisesti, ja se kyettiin jättämään nopeasti taakse.
Talvisodassa Suomi sai Ruotsista mittavaa apua puolustustaisteluunsa hyökkääjää vastaan, Meinander muistuttaa. Jatkosodan aikana Ruotsi salli saksalaisten joukkojen ja sotamateriaalin kauttakulun alueensa halki, ja kun sodasta irtautuminen tuli ajankohtaiseksi, Tukholma tuki hänen mukaansa Suomen hallituksen rauhanponnisteluja taitavasti.
Suomessa ei harhakuvitelmia Venäjästä
Vaikka kahdenvälinen puolustusyhteistyö on Meinanderin mielestä yksinomaan tervetullutta sinänsä, hän varoittaa kohdistamasta siihen epärealistisia odotuksia.
– Kumpikin maa tekee kriisitilanteessa ratkaisunsa vain oman etunsa pohjalta. Ei pidä myöskään kuvitella, että tämä yhteistyö olisi vaihtoehto yhteistyölle Yhdysvaltain kanssa.
Talvisota osoitti hänen mukaansa Suomen valtiojohdolle pysyvästi, kuinka tärkeää on varmistua Itämeren alueen vahvimman suurvallan tuesta.
– Nyt siinä asemassa on Yhdysvallat. USA:n läsnäololla on alueellisen vakauden kannalta olennainen merkitys.
Meinanderin tulkinnan mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä käytetään molemmissa maissa eräänlaisena kulissina entistä kiinteämmälle yhteistyölle Yhdysvaltain ja Naton kanssa.
– Kun sotilaamme harjoittelevat yhdessä, toiminta tapahtuu Nato-standardein ja edistää yhteistoimintakykyä myös USA:n kanssa. Jopa amerikkalaisjoukkojen osallistuminen harjoituksiin näyttää olevan helpompi hyväksyä silloin, kun kyse on Suomen ja Ruotsin yhteisestä harjoituksesta.
Vaikka Nato-jäsenyyden kannatus on ruotsalaisten keskuudessa noussut ja osa puolueista on asettunut avoimesti sen kannalle, Meinander pitää liittymistä lähivuosina epätodennäköisenä.
– Ruotsalaisessa ajattelussa liittoutumattomuus ja kansankoti nivoutuvat kiinteästi yhteen. Ei ole toista ilman toista, moni näyttää ajattelevan, hän sanoo.
Venäjän strategisena tavoitteena on Meinanderin mukaan sekä Suomen että Ruotsin pitäminen Naton ulkopuolella. Siksi kahdenvälinen puolustusyhteistyö saattaa tietyssä mielessä palvella Kremlin pyrkimyksiä.
– Varsinkin Ruotsiin on kohdistunut suuri paine. Venäjä ei ole epäröinyt kritisoida maan kaikkea lähentymistä Naton ja USA:n kanssa, hän sanoo.
– Myös Naton kanssa solmittavaa isäntämaasopimusta vastaan on kampanjoitu Ruotsissa voimakkaasti. Suomessahan vastaava sopimus ei sanottavaa keskustelua synnyttänyt.
Ruotsissa tehtiin kylmän sodan päätyttyä arvio, jonka mukaan sotilaalliset jännitteet lähialueilla olivat lopullisesti väistyneet. Herääminen muuttuneeseen todellisuuteen viimeistään Venäjän toteuttaman Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan myötä onkin Meinanderin mukaan ollut Ruotsille traumaattinen kokemus.
– Suomessa harhakuvitelmia siitä, mikä Venäjä on, ei ole ollut.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA
