Suomessa on noin 3000 työtöntä rakennusmaalaria, ja ulkomaalaisen työvoiman käyttö on yleistä. Yle pyysi suomalaisia työttömiä maalareita ja tasoitetyöntekijöitä kertomaan alansa työvoimaongelmista.
Maalarit kommentoivat tilannetta Ylelle nimettöminä.
– Olin firmassa, jossa työskenteli paljon uzbekkeja. Heille maksettiin noin kahdeksan euroa tunti, kunnes ammattiliitto puuttui asiaan, kertoo sisustuspuolelle kouluttautuva rakennusmaalari.
– Uzbekille riittää 10–12 euroa tunti, kun kotomaassa tienaisi 250–300 euroa kuussa. Puoli vuotta täällä töissä ja “miljonäärinä” kotiin. Suomi-poika ei vaan sillä rahalla pärjää, sanoo toinen työtön maalari.
Eräs työkykynsä menettänyt maalari kertoo, että työnantajat pitävät liian kalliina, jos kokeneelle maalarille joutuu maksamaan 15 euroa tunnissa. Työkunnon heikentyessä maalarista tulee työnantajalle sairauspäivärahojen maksun takia “pelkkä kuluerä”.
Palkan lisäksi maalareiden ongelmana on epäterveelliset työolosuhteet.
– Ruiskumaalari ei saa edes asianmukaisia hengityssuojaimia, vaan pahvimaskit naamalla, oma terveys pilaten täytyisi töitä jatkaa vuodesta toiseen.
Helsinkiläinen Anne Kiuru kertoo maalarin urastaan omalla nimellään. Hän kertoo jääneensä työttömäksi juuri ulkomaalaisen halpatyövoiman takia. Hänelle tarjottiin 9,5 euron tuntipalkkaa. Siihen verrattuna ansiosidonnaisella työttömyysturvalla eläisi huomattavasti paremmin.
Ammattitaitoiset maalarit työskentelevät Kiurun mukaan yleensä pienemmissä yrityksissä, koska eivät halua myydä ammattitaitoaan liian halvalla.
– Raha on ainoa syy palkata uzbekkeja. Nykyinen palkkataso ei riitä enää virolaisillekaan, hän kertoo.
