Helsingin Sanomien Mielipide-osastolle kirjoittanut nimimerkki Linja-autonkuljettaja kertoo tehneensä nykyistä työtään pari vuotta. Hän sanoo pääsääntöisesti pitävänsä työstään ja asiakkaistaan, ja tavallisesti tervehtivänsä jokaista johon saa katsekontaktin.
Eräänä päivänä hän kuitenkin kertoo olleensa yövuorossa, kun viimeisen ajorupeaman alussa tuli kolmikko, jolta puuttui 1,30 euroa. Kuljettaja ei päästänyt heitä kyytiin.
– Sain kuulla haistattelua, ja minulle kerrottiin, että saan turpaan, kun tämä kolmikko tulee siviilissä vastaan.
Linja-autonkuljettaja sanoo hieman harmistuneensa, mutta elätelleensä toivoa kolmen tunnin päässä siintäneistä yöunista.
– Puoli tuntia ennen vuoron päättymistä kyytiin tuli tuttu nuorimies. Hän on yrittänyt tulla kyytiini jo useamman kerran ilman lippua, joka kerralla tuloksetta. Tällä kertaa hän kuitenkin osti lipun ja sanoi hakkaavansa minut. En yllättynyt ollenkaan – onhan kyseinen matkustaja aiemmin muun muassa sylkäissyt minua kasvoihin työssä ollessani.
Kuljettajan mukaan häntä ei sinällään pelota uhkausten muuttuminen todeksi.
– Tiedän, etten pääse työstäni eläkkeelle, koska uhkailu tuskin ainakaan vähenee tulevaisuudessa. Lähinnä pelottaa, näkevätkö lapseni, kun heidän isänsä hakataan esimerkiksi leikkipuistoon kävellessä tai perheen yhteisen kauppareissun yhteydessä, hän toteaa.
Kuljettaja kertoo menneensä ärsyyntyneenä nukkumaan jatkaakseen kuuden tunnin iltavuorossa.
– Hatutuskäyrä oli edelleen herättyäni korkea, samoin matkustajia kohtaan tuntemani viha. Siksi päätin pitää suuni kiinni, jotta välttyisin sanomasta kenellekään mitään ilkeää ja olisin siirtämättä pahaa oloani matkustajiin. Onneksi seuraavana päivänä oli vapaapäivä. Lupasin itselleni, että sen jälkeen tervehtisin taas matkustajiani kuten ennenkin, Linja-autonkuljettaja kirjoittaa.
– Linja-autoakin ajaa ihminen. Ihminen voi olla syystä tervehtimättä – syystä, joka toisten mieleen ei edes tule.
