Liikenneturvan selvityksessä tutkittiin kaikki vuosina 2011−2015 tapahtuneet polkupyöräilijän kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet. Lähteinä selvityksessä käytettiin Tilastokeskuksen ja Liikenneviraston tieliikenneonnettomuustietoja sekä Onnettomuustietoinstituutin aineistoa tutkijalautakuntien tutkimista onnettomuuksista.
Viiden vuoden tarkastelujaksolla tieliikenneonnettomuuksissa kuoli yhteensä 116 polkupyöräilijää. Heistä kaksi kolmesta oli miehiä. Alle 18-vuotiaita oli yhteensä kahdeksan. Yli puolet uhreista oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia ja neljännes 75-vuotiaita tai sitä vanhempia.
Moottoriajoneuvon kanssa kolaroidaan tietä ylittäessä
Moottoriajoneuvo oli osallisena kuudessa kymmenestä onnettomuudesta eli yhteensä 72 tapauksessa. Puolet pyöräilijän ja moottoriajoneuvon välisistä kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui pyörätien jatkeella.
– Vaikka nimenomaan pyörätien jatkeisiin liittyviä liikennetilanteita pidetään epäselvinä ja riskialttiina, puolet polkupyörän ja moottoriajoneuvojen välisistä yhteenajoista tapahtui muissa tilanteissa, kuvailee Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen.
Yhtenä syynä pyörätien risteysjärjestelyjen vaikeuksiin pidetään suomalaista käytäntöä suosia kaksisuuntaisia pyöräteitä ja pyörätien jatkeen sijoittamista lähes aina samaan yhteyteen suojatien kanssa.
– Käytäntö haittaa etenkin nopeita pyöräilijöitä. Ajosuuntaan nähden ”väärästä” suunnasta tulevat pyöräilijät ovat moottoriajoneuvon kuljettajalle vaikeita havaita. Siksi olikin yllättävää, että selvityksessä tarkastelluissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa ei tämä ongelma noussut esiin. Toinen risteysjärjestelyissä hämmentävä asia on pyörätien jatkeen etäisyys risteyksestä: milloin jatke on osa risteystä, jolloin kääntyvä ajoneuvo väistää ja milloin taas jatke sijaitsee risteyksen ulkopuolella, jolloin pyörätien jatkeelle tuleva pyöräilijä väistää”, Valtonen kertaa pyöräilyn risteysjärjestelyjen monimutkaisuutta.
– Pyöräilyn turvallisuuden parantaminen vaatii yksiselitteisiä ja selkeitä käytännön liikenneratkaisuja. Ne ohjaavat myös jokaista toimimaan liikennetilanteissa oikein, kulkupelistä riippumatta, Valtonen jatkaa.
Alkoholi näkyy yksittäisonnettomuuksissa
Vuosina 2011-2015 tilastoitiin yhteensä 44 pyöräilijän kuolemaan johtanutta onnettomuutta, jossa ei ollut osallisena moottoriajoneuvoa. Suurin osa näistä oli yksittäisonnettomuuksia. Kahdessa tapauksessa pyöräilijä jäi junan alle, viidessä pyöräilijä törmäsi toisen pyöräilijän kanssa ja kahdessa jalankulkijan kanssa kohtalokkaasti.
Yksittäisonnettomuuksista ainakin kolmessa oli kyse sairaskohtauksesta, ja ainakin kahdeksassa pyöräilijä oli vahvasti humaltunut. Pyöräilijöiden yksittäisonnettomuudet jäävät myös usein onnettomuustutkinnan ulkopuolelle, jolloin niistä saatava tietokin jää puutteelliseksi.
– Selvityksen pääpaino oli pyörän ja moottoriajoneuvon välisissä onnettomuuksissa, mutta huomion arvoista on se, että yksittäisonnettomuuksien osuus kaikista tieliikenneonnettomuustilastoihin päätyneistä pyöräilijän kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on yli kolmannes. Myös alkoholin merkittävään rooliin kannattaa kiinnittää huomiota, Valtonen painottaa.
