Tällöin lihavuusleikkauksen kustannukset ovat samaa tasoa kuin potilaiden, joita ei hoideta. Uusimmilla leikkausmenetelmillä kustannukset saattavat jopa jäädä alhaisemmiksi, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimus perustuu yli 2 000 lihavuusleikkauksessa olleen ja yhtä monen verrokin viisitoistavuotisiin seurantatietoihin.
Seuranta osoitti, että potilaiden hoitojen kokonaiskustannukset viidentoista vuoden aikana olivat korkeimmat lihavuusleikkauksessa olleilla potilailla, joilla ei ollut diabetesta tai joilla oli vain diabetesta lievempiä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä.
Sen sijaan diabetesta ennen leikkausta sairastaneiden hoitokulut olivat samaa tasoa kuin tavanomaisia hoitoja saaneiden verrokkien.
Tulokset viittaavat siihen, että painoindeksin lisäksi lihavuusleikkausten kriteerinä kannattaisi käyttää potilaan glukoosiaineenvaihduntaa.
Diabetesta sairastavat pitäisi laittaa etusijalle ja erityisesti kannattaisi leikata potilaat, jotka ovat sairastaneet diabetesta korkeintaan vuoden. Nämä potilaat säästyvät todennäköisemmin diabeteksen liitännäissairauksilta sekä tarvitsevat vähemmän lääkityksiä, tulokset osoittavat.
Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa potilaille, joiden painoindeksi on yli 40, mikä 170-senttimetrisellä henkilöllä tarkoittaa vähintään 116 kilon painoa. Leikkausta voidaan kuitenkin harkita myös aikaisemmin, jos potilas sairastaa lääkehoitoa edellyttävää aikuistyypin diabetesta, verenpainetautia, vaikeaa uniapneaa tai vaikeaa tuki- ja liikuntaelinsairautta. Tällöinkin painoindeksin on kuitenkin oltava yli 35.
Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology –lehdessä ja siitä raportoi Uutispalvelu Duodecim.
