Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson kommentoi Nykypäivän kolumnissaan Verkkouutisten viime keväänä esiin nostamaa tapausta, joka tuli sittemmin tunnetuksi plektramiehen tarinana.
Tapaus koski työtöntä miestä, joka kauppasi itse tekemiään puisia plektroja netissä. Kahden tuhannen euron liikevaihto vuoden aikana johti siihen, että TE-keskus lähti perimään häneltä vuoden työttömyyskorvauksia, koska katsoi miehen yrittäjäksi.
– Syy takaisinperintään on, että päätoiminen yrittäjä ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Sivutoimisella yrittäjällä tämä oikeus säilyy. TE-keskusten arviointi siitä, milloin yritystoiminta on päätoimista, eli toimii esteenä kokopäivätyön vastaanottamiselle, perustuu kokonaisharkintaan. Kokonaisharkinta tehdessään TE-keskus yrittää päätellä, kuinka paljon työttömän aikaa yritystoiminta on vienyt, Andersson toteaa.
Hän nostaa esiin myös Yleisradion hiljattain uutisoimia tapauksia. Eräässä oli kyse hoitovapaalla olleesta naisesta.
– Alle 25-vuotiaana kyseinen nainen oli menettänyt oikeutensa työttömyysturvaan, koska hän ei ollut monta kuukautta aikaisemmin hakenut opiskelemaan kevään yhteishaun yhteydessä. Hän oli vielä hoitovapaalla, eikä hänellä ollut aikomusta opiskella. Näin olisi kuitenkin pitänyt toimia, Andersson kertaa.
Hän sanoo saaneensa vastaavia yhteydenottoja myös työssä olleilta nuorilta, joiden työsuhde syystä tai toisesta on päättynyt.
– Silloinkin kun on töissä, pitäisi alle 25-vuotiaana tajuta hakea kouluun, johon ei ole aikomustakaan mennä, siltä varalta että työ saattaa loppua.
Anderssonin mukaan TE-keskuksien käytännöt vielä vaihtelevat eri puolilla maata.
– Suurimman osan kohdalla epävarmuus tarkoittaa, että pienetkin keikkatyöt jätetään tekemättä siinä pelossa, että oikeus työttömyyskorvaukseen on vaarassa.
Li Andersson kertoo lähettäneensä kyselyn sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille siitä, miten työtön voi osoittaa olevansa vain sivutoiminen yrittäjä.
– Vastaus oli surkuhupainen: varmin tapa on olla kokopäivätöissä palkansaajana. Tämä ohje ei helpota työttömien tilannetta lainkaan.
Anderssonin mielestä sanktiobyrokratista on tehty niin monimutkaista, että se toimii terveen maalaisjärjen kanssa ristiriidassa.
– Kun ihminen menettää oikeuden työmarkkinatukeen tai peruspäivärahaan, on jäljellä oleva vaihtoehto kunnan sosiaalitoimi ja toimeentulotuki. Siitä se byrokratia vasta alkaakin. Työttömien toimeentulon leikkaamisen ja järjestelmän monimutkaistamisen sijaan kannattaisi, normitalkoiden hengessä, aloittaa työttömyysturvan mutkikkaan ja ihmisten aktiivisuutta estävän pykälä- ja sanktioviidakon selkeyttämisestä.
