Vapaussoturi-lehti kirjoittaa poikkeuksellisesta kaukopartiomatkasta, jota suunniteltiin syyskuussa 1942. Tapaus julistettiin aikanaan erittäin salaiseksi ja partiomiehiä kiellettiin puhumasta siitä mitään.
Asiasta on vasta viime vuosina saatu vähitellen joitain tietoja. Partiomiehet ovat kertoneet tapahtumista muistelmissaan ja puhuneet siitä tapaamisissaan. Vapaussoturi mainitsee Irja Kortelaisen kirjan Isä ja poika kaukopartiossa – Pekka ja Pauli Savinaisen sotamuistelmat (Minerva 2015) ja Laskuvarjojääkärikillan Keskuslukko-lehden 1/2005.
Suomen kaukopartiomiehistä osa sai laskuvarjohyppykoulutuksen. Ilmavoimien kaukopartio-osaston viiden partion tehtäviin kuului Tiiksjärven lentokenttää lähtöpaikkana käyttäen tiedustella vihollisen linjojen takana Neuvostoliiton lentokenttiä.
Osastoa johtanut kapteeni Mauri Hartikainen pyysi elokuussa 1942 alikersantti Eero Niemistä partion johtajaksi erikoistehtävään. Miehet oli määrä pudottaa laskuvarjoilla Leningradiin, jota Saksa piiritti.
Saksalaiset olivat aloittaneet miljoonakaupungin piirityksen syyskuussa 1941. Suomen eteneminen kohti Leningradia pohjoisesta oli pysähtynyt kaupungin uloimmalle puolustuslinjalle. Kaupungissa oli jo ankarat olot, pula ruoasta ja säännöstely. Vajaat miljoona leningradilaista tuli kuolemaan piirityksessä.
Nieminen valitsi partioon radistiksi korpraali Leo Hirssin, vararadistiksi sotamies Kalle Korpelan ja partiomieheksi alikersantti Antti Mattilan. Myös Pauli Savinainen kertoo muistelmissaan hänet valitun. Miehille kerrottiin tehtävää ja määränpää vasta aivan lähdön alla.
Partion tehtävä oli johtaa saksalaisten tykkitulta ja ilmaosastojen toimintaa Leningradin huoltokuljetuksiin. Lentokenttiä ja kaupungin tilannetta piti tiedustella.
Tunnuksettomat miehet saivat muonaa 12 vuorokaudeksi. Miehet tiesivät, että kiinni jääneet olisi teloitettu.
Hyppypaikka oli suuri suo Leningradista itään. Tehtävään oli valmistauduttu huolellisesti. Partio siirtyi jo Tiiksjärven rantaan odottamaan vesitasokonetta.
Lähtöpäivänä koko päivän odotettuaan miehille tultiin kertomaan, että Mikkelin päämaja oli peruuttanut tehtävän.
Suomi oli kieltäytynyt osallistumasta Leningradin valloitukseen. Partion tehtävä todettiin myös mahdottomaksi.
Jälkikäteen on arveltu, että partion olisivat tilanneet saksalaiset, joilla ei ollut vastaavia metsissä liikkumiseen koulutettuja erikoismiehiä.
