Muiden puolueiden keskuudesta on syytetty kokoomusta irtaantumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksesta ja väitetty puolueen ajavan kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yksityistämistä.
– Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Mekään emme missään tapauksessa toivo tilannetta, jossa kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut olisivat vapaassa kilpailussa. Tämä on varmasti syytä sanoa suoraan. Ainakin itse koen vahvasti, että vähintäänkin meidän erikoissairaanhoidon palvelut, viranomaistehtävät, kansallisesti keskeiset päivystys-, valmius-, synnytys- ja muut toiminnat tulee jatkossakin olla julkisen tuotannon alla, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) sanoo Verkkouutisille.
Rädyn mukaan kokoomuksen mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden pitää olla tulevaisuudessakin yhteisesti rahoitettuja.
– Mutta me haluamme, että niissä palveluissa, joissa palveluita tuottaa ja voi tuottaa myös muut kuin julkinen sektori, niin siellä kilpailu olisi mahdollista.
Puolueiden puheenjohtajien viime keväänä solmimaa sote-sopua jatkotyöstänyt parlamentaarinen ohjausryhmä päätti antaa palveluiden tuottamisvastuun kunnille ja kuntayhtymille. Jos sote-alue kilpailuttaisi eri palvelutuottajat, kuntien pitäisi yhtiöittää sosiaali- ja terveydenhuoltonsa. Siihen ohjausryhmässä ei ollut halua mennä.
Ymmärrystä yrittäjien huolille
Sote-lakiluonnoksen mukaan kunnat ja kuntayhtymät voivat tuottaa itse palvelut tai hankkia palveluja yrityksiltä ja järjestöiltä palveluseteleillä tai ostopalveluina. Yksityinen ja kolmas sektori ovat siis alisteisia julkiselle sektorille.
– Yksityisten ja järjestöjen rooli tulee olemaan kahden hallintoportaan takana, kun se nyt on yhden. Itse toivoisin, että tässä mallissa ei heikennettäisi yksityisten yritysten tai järjestöjen toimintamahdollisuuksia, koska ne ovat oleellinen osa suomalaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, Räty sanoo.
Hän kertoo jakavansa yrittäjien ja järjestötoimijoiden laajasti esittämän huolen toimintamahdollisuuksien heikkenemisestä, vaikka ”kokoomukselle ei ole itseisarvo se, kuka palvelut tuottaa”.
– Me puolustamme sitä, että ihmisillä olisi vapaus valita itse, kuka palveluita tuottaa. Me ajamme sitä, että meillä ei lakiteknisesti toiset tuottajat ole parempia tuottajia kuin toiset. Me emme ole yksityisten palvelutuottajien puolustajia sen enempää kuin julkistenkaan. Molemmat tekevät hyvää ja laadukasta työtä, mutta ne hyötyvät myöskin siitä, että on kilpailua.
Rädyn mukaan kokoomus kannattaa sitä, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus valita yksityisesti ja julkisesti tuotettujen palveluiden väliltä Ruotsin mallin mukaisesti.
Erikoissairaanhoitoa ei voi pilkkoa
Räty on nostanut julkisuudessa esille kokoomuksen huolen siitä, että pienet ja keskisuuret kunnat eivät voisi uudistuksen myötä osallistua jatkossa palvelutuotantoon.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo sanoi perjantaina Verkkouutisille heidän tulkintansa olevan, että kunnat voivat edelleen osallistua palvelutuotantoon koosta riippumatta. Räty sanoo perussuomalaisten tulkinnan olevan sinänsä oikea.
– Kunta ja kuntayhtymä voivat lakiluonnoksen mukaan olla tuottamisvastuussa kuitenkin niin, että kunnan tai kuntayhtymän täytyy kyetä kantamaan hyvin laaja-alainen vastuu palveluista. Silloinhan se tarkoittaa sitä, että sellaisia kuntia meillä on ainoastaan muutama. Ne ovat isoja kaupunkeja, Räty toteaa.
Hän selittää, että jos laissa on vaatimus siitä, että tuotantovastuussa olevan tahon on pystyttävä vastaamaan kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista eikä nykyisiä erikoissairaanhoidon kokonaisuuksia haluta pilkkoa, silloin Suomeen ei jää yhtään kuntaa, joka vastaisi itse kaikista palveluista. Suurin kaupunki Helsinkikin ostaa nykyisin suuren osan erikoissairaanhoidon palveluista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä (HUS).
Kokoomus on huolissaan myös siitä, täyttääkö sote-uudistus sille asetetun kestävyysvajeen pienentämistavoitteen.
– Kestävyysvajevaikutus syntyy siitä, että me emme ainakaan pilko erikoistason palveluitamme pienempiin kokonaisuuksiin. Jos me muodostamme itsenäiset tuottamisvastuualueet, jotka ovat nykyisiä sairaanhoitopiirejä pienemmät, ja edellytämme, että ne vastaavat kaikesta sosiaali- ja terveydenhuollosta a:stä ö:hön, eli erikois- ja perustason palveluista, silloinhan me pilkomme nykyisen erikoissairaanhoitomme. Silloin kestävyysvajevaikutus ei varmasti ole positiivinen, vaan negatiivinen.
Mihin sote-alueita enää tarvitaan?
Myös perustuslaki asettaa omat haasteensa uudistukselle. Perustuslain mukaan kuntien tehtävistä on säädettävä lailla, eikä sote-alueen järjestämispäätöksellä. Näin ollaan joutumassa tilanteeseen, jossa tuotantovastuussa olevat kunnat tai kuntayhtymät täytyisi määritellä tarkemmin kuin lakiluonnoksessa nyt on, jolloin syntyisi maakunnallisia tuotantoalueita.
Rädyn mukaan tuotantovastuualueet ovat kokoomuksen suurin huolenaihe.
– Meidän mielestä olisi loogista löytää malli, jossa sote-alue päättäisi, miten palvelut alueella tuotetaan ja silloin palveluita voisivat tuottaa kunnat ja kuntayhtymät riippumatta siitä, onko palvelun tuottaja iso vai pieni.
Kokoomuksen mielestä palveluiden integraatio pitäisi tehdä sote-alueella eikä tuotantoalueella. Puheenjohtajien sopimuksessa lukee, että integraatio tehdään sote-alueella, mutta lakiluonnos lähtee siitä, että integraatio tehdäänkin tuotannossa.
– Herää kysymys, jos tuotantovastuullinen taho vastaa kaikista palveluista ja palveluiden integraatiosta, miksi tuotantovastuullisella ei ole suoraan lakiin kirjoitettua järjestämisvastuuta. Mihin järjestämisvastuullista tahoa enää tarvitaan, Räty kysyy.
Hän sanoo esittäneensä kysymyksen muiden puolueiden edustajille, mutta se ei ole ottanut tuulta alleen, koska puheenjohtajasopimuksessa lukee, että järjestämisvastuu on viidellä sote-alueella.
– Minäkin pitäisin hyvin mielelläni kiinni puheenjohtajasopimuksesta, en halua luopua sote-alueista. Mutta ei ole mitään järkeä, että meillä on järjestämisvastuussa oleva sote-alue, jolla ei ole mitään valtaa, jos valta on tuotantovastuullisella, Räty toteaa.
