Tukholman yliopiston tutkijat ovat selvittäneet asiaa tutkimusprojektissa Botkyrkan kunnassa. Yksi tutkijoista, Susanne Kjällander, sanoo Svenska Dagbladetissa taulutietokoneita hankittavan ymmärtämättä, mitä tosiasiallisesti tapahtuu.
Kjällanderin mukaan välittömästi koneiden hankinnan jälkeen oli havaittavissa, että lapset pelasivat samaa peliä yhtä aikaa, mikä on hankalaa tietokoneella. Kone oli peräperää ensin kassakone, sitten piknik-pöytä ja sitten sekundaattori, kun muoviset kuorma-autot ajoivat kilpaa.
– Digitaalinen taulutietokone muuntuu hetkessä sellaiseksi kuin lapset haluavat, tutkija sanoo.
Hänen mukaansa ei ole lainkaan tavatonta, että kaksivuotias opettaa ohjaajaansa. Lapset näyttivät tutkimuksen mukaan myös usein keksivän koneelle muuta käyttöä kuin esikoulun ohjaajat olivat ajatelleet: hiusten muotoiluun tarkoitettu peli soveltui yhtäkkiä myös musiikin soittamiseen.
Kjällanderin mukaan lapset olivat taulutietokoneella leikkiessään koko ajan kanssakäymisissä keskenään, mutta heillä ei juuri koskaan ollut katsekontaktia toisiinsa.
– He ymmärtävät silti toisiaan ongelmitta, mutta voi ajatella myös niin, että heidän sosiaaliset suhteensa heikentyvät, kun he eivät katso koskaan toisiaan.
Esikoulun henkilökunta hämmästeli sitä, että lapset, joilla oli ”tabletti” kotonaan, osoittivat merkkejä peliriippuvuudesta.
– He halusivat pelata koko ajan ja romahtivat, kun eivät saaneet pelata. Sen jälkeen meidän oli sovittava lasten vanhempien kanssa rajoituksista taulutietokoneen käytölle kotona ja esikoulussa, yksi ohjaajista kertoo.
