Juha Lavapuro ja turvallisuushallinnon professori Sirpa Virta käynnistivät kuluvan vuoden alussa kaksi suurta tutkimushanketta, jotka koskevat demokratian, turvallisuuden ja yksilön oikeuksien suhteita.
Tutkijat toteavat Tampereen yliopiston nettisivuilla, että verkkovalvonnan lisäämisvaatimukset ovat seurausta vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuista New Yorkiin. Virta sanoo, että kolmas päivä iskujen jälkeen oli käänteentekevä. Sinä päivänä presidentti George W. Bush julisti poikkeustilan, joka näyttää yhä jatkuvan.
– Poikkeuslogiikka on kaikkien isojen terrorismin torjuntaan liittyvien päätösten taustalla, hän toteaa.
Lavapuro huomioi, että poliisilla on ollut laajat toimivaltuudet tutkia yksilöityjä rikoksia, mutta nyt samat valtuudet halutaan ulottaa rikosten ennalta ehkäisemiseen.
– Se on osa tätä jatkuvaa poikkeustilaa, että me jatkuvasti torjumme rikollisuutta ennalta ja käytämme näitä elektronisia massavalvonnan muotoja. Juridiset pidäkkeet, joita normaalisti on oikeusvaltiossa, ovat olleet kyvyttömiä vastaamaan tähän haasteeseen, hän sanoo.
Hyvä esimerkki kehityksestä Lavapuron mukaan on tammikuussa julkistettu tiedonhankintalakityöryhmän mietintö, joka esittää perustuslain muuttamista siten, että Puolustusvoimat saisi oikeuden jopa ulkomaanvakoiluun.
Lavapuro muistuttaa, että perusoikeudet uudistettiin vuonna 1995 yksilön oikeuksia vahvistavaan suuntaan.
– Tämä on ensimmäisiä ehdotuksia siitä, että meidän pitäisi suojan tasoa laskea, jotta valvontavälineitä ja kyberturvallisuutta voitaisiin edistää.
Tutkijoiden mukaan verkkovalvonta uhkaa myös avoimen julkishallinnon ja demokratian perusteita.
– Turvallisuuteen liittyvissä asioissa on yhä enemmän sellaista, mikä ei voi olla avointa. Ei voi olla avointa ja luottamuksellista salaista tietoa, Sirpa Virta sanoo.
Esiin nousee perustavia valtiosääntöoikeudellisia, valtio-opillisia ja hallinnon tutkimukseen liittyviä asioita, jotka Virta kiteyttää yhteen kysymykseen: voiko valtio olla noudattamatta omia lakejaan?
Tutkijat kiinnittävät huomiota myös kyber-sanan käyttöön, joka on yleistynyt Suomessa vasta parin viime vuoden aikana. Nyt kyber tarkoittaa usein turvallisuusuhkaa, jolla perustellaan erilaisia lainsäädäntöhankkeita.
– Uhka on juuri niin iso kuin ne, jotka hanketta edistävät, perustelevat sen olevan. Se on kielipeliä. On luotu kyber-sana, jonka kautta aletaan jopa perustuslakia muuttamaan sen takia, että se kaksi vuotta sitten luotu sana edellyttää sitä, apulaisprofessori Lavapuro sanoo.
