Eija-Riitta Korhola kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan EU-komissaari Jyrki Kataisen vierailusta Suomessa. Katainen muistutti, että työn määrää ja tarjontaa on lisättävä ja kasvun välineiden löytämiseen on viimeinen hetki.
– Olen ihan samaa mieltä. Jotenkin minua silti kirvelee. En voi mitään sille, että näitä lukiessa tulee hiukan sarkastinen fiilis, Eija-Riitta Korhola toteaa.
– Olisin toivonut, että kyseinen komissaari sanoisi reilusti, että edes hieman pahoittelee omaa osuuttaan, joka aiemmin johti maamme tilaan. Etenkin, kun päätöksiä eivät puoluetoverit saaneet aikoinaan moittia ilman seuraamuksia.
Korholan mukaan Kataisen tv-vaalitentissä 2007 lanseeraama tasa-arvotupo oli yksi lähtölaukaus kehitykselle, jossa kustannukset karkasivat käsistä.
– En kiistä sairaanhoitajien palkankorotustarpeen perusteita, mutta sen seurausvyöry olisi pitänyt ymmärtää torjua.
Sateenkaarihallituksen 2011 ohjelma oli Korholan mielestä järkyttävä.
– Kuntien tehtävien ja velvoitteiden määrä on vain kasvanut, on syntynyt lisää tulonsiirtoja ja subjektiivisia oikeuksia. Julkiselle taloudelle ja kansantaloudelle tehty vahinko on mittava, puolueelle tehty vahinko on asia erikseen.
Hän mainitsee myös euroalueen viennin tukipakettikierteeseen, veronkorotukset ja säästöjen jäämisen alamittaisiksi.
– Tuli ydinvoiman lisärakentamisen kielto, tuli passiivietuuksien 100 euron korotus, tuli Ottawan sopimus, alkoi sote-sotku, tuli energiapaketissa kepun ja vihreiden ajama tuulivoiman ylimitoitettu syöttötariffipäätös keväällä 2010, tuli huonosti suunniteltu osinkoverouudistus, joka ei kannustanut työllistämään.
– Sanoisin, että me olemme puolue, jolla on korvat – punaisina, Eija-Riitta Korhola toteaa kokoomuksesta.
Hän huomauttaa, että soppaa ovat olleet keittämässä myös keskusta Vanhanen II:ssa, Sdp ja vihreät.
– Jälkikäteen olen aika shokissa siitä, että tämä kaikki on voinut tapahtua ja että olen ollut osa tapahtumasarjaa, vaikka yritinkin inistä vastaan. Mietin, miten kaikki on mahdollista? Siksikö, että politiikka on pohjimmiltaan retoriikkaa? Joka keksii parhaimmat tarinat, iskusanat ja kielikuvat, menestyy vaikka todellisuus olisi vapaata pudotusta, Korhola kirjoittaa.
