Helsingin keskustan kadunvarret täyttyivät ihmisistä, kun kansa seurasi presidentti Mauno Koiviston (1923–2017) hautajaissaattoa kohti Hietaniemen hautausmaata.
Jari ja Lea Einola sekä heidän yhdeksänvuotias Sini-tytär olivat tulleet paikan päälle Valkeakoskelta.
– Hän oli kunnioitusta herättävä mies, vaikka kansan mies olikin. Ehkä juuri siksi, pohdiskeli Lea Einola.
Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli muistopuheessaan hetkeä aiemmin pohtinut Koiviston ja kansan suhdetta. Niinistön mukaan Koiviston ”ainutlaatuisuus ei ollut siinä, että hän tunsi kansan, vaan siinä, että kansa tunsi hänet. Kansa tunsi; tunnisti, vaikka hänen sanomaansa toisinaan kuvattiin vaikeaselkoiseksi tai tulkinnanvaraiseksi. Kansa oli viisas tulkki”.
– Kyllä tätä oli nähtävissä, puntaroi Iida Seppälä Niinistön sanoja.
Seppälä, Juho Björkman, Iiro Vainikainen, Arttu Mäenpää ja Ville Alasalmi olivat päättäneet laittaa teekkarilakit päähän kunnioittaakseen tilaisuuden arvokkuutta. Ne oli tarkoitus ottaa päästä hautajaissaattueen ohittaessa heidät.
– Koivisto oli Kekkosen jälkeen uuden ajan presidentti, arvioi Alasalmi.
– Hän palautti Suomen demokratian tielle ja oli myös ensimmäinen sosialidemokraattinen presidentti, huomautti Vainikainen.
Yrjö Saraste oli saapunut Mannerheimintien ja Arkadiankadun kulmaukseen valkoisessa sotaveretaani-t-paidassaan.
– Hyvä, fundeeraava mies, hän kehui edesmennyttä presidenttiä.
Päivi Moisiomäki muisteli, kuinka oli parikymppisenä ollut isänsä mukana Koiviston presidentinvaalikampanjaan liittyneessä tilaisuudessa.
– Se oli parikymppiselle tuolloin kova juttu.
Moisiomäkeä kosketti presidentti Mauno Koiviston kuolema.
– Hän (Koivisto) oli ihan samannäköinen kuin oma isäni, joka kuoli pari vuotta sitten. Ja äidin isäkin muistutti häntä (Koivistoa).
