Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön professori Sanna Järvelä sanoo Kalevalle, että viihtyisyyden parantaminen kouluissa ei automaattisesti lisää lapsen motivaatiota oppia. Järvelän mukaan ei tule ajatella, että lapsilla tulisi olla koulussa pelkästään hauskaa.
– On ongelma, jos ajatellaan, että koulussa pitää olla pelkästään hauskaa, ja yritetään keksiä sen vuoksi koko ajan lapsia hauskuuttavia asioita. Koulussa saa ja tulee olla hauskaa, mutta se aito oppimisen motivaatio tulee lapsen kiinnostusta herättävistä oppimistilanteista ja niissä onnistumisissa, Järvelä toteaa.
Lapsen on tärkeä kokea onnistumisten lisäksi myös epäonnistumisen kokemuksia, Järvelä sanoo. Erityisen hyvä olisi joutua epäonnistumaan joskus ryhmänä.
– Jaettu asioista kiinnostuminen ja jaettu vastoinkäymisten käsittely tekevät lapselle hyvää. Pelkän kehumisen lisäksi pitäisi oivaltaa, että myös epäonnistumiset kuuluvat onnistumiseen.
Ketjuuntuvat epäonnistumiset ovat kuitenkin haitaksi motivaatiolle. Motivaatio uuden oppimiseen rakentuu pitkälti varhaislapsuudesta lähtevien onnistumisten ja epäonnistumisten ketjuun.
– Jos lapsi joutuu kumuloituvaan epäonnistumisten ketjuun, ja kotonakin vahvistetaan sellaista ”ei tuosta ole mihinkään” -käsitystä, se vahvistaa lapsen käsitystä hänen kuvitellusta heikkoudestaan.
Jos lapsi kuvittelee itsensä heikoksi, suunnan muuttaminen ei tapahdu noin vain. Järvelä kuitenkin huomauttaa, että Suomessa opettajat ovat maailman mittakaavassa erittäin taitavia lapsen motivoinnin asiantuntijoita.
– Osa oppilaista on heikompia ja osa vahvempia oppimisen taidoiltaan. Keskustelu pitäisi palauttaa opettajan perinteiseen rooliin eli yksittäisen oppilaan tukemiseen. Taitava opettaja tietää miten ihminen oppii ja osaa tulkita oppilaan herkkyyttä oppimiseen, Järvelä sanoo.
Vastikään käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa opettajia kannustetaan yhdistämään eri oppiaineita ja toimimaan työpareina. Mitään suurta mullistusta ei Järvelän mukaan ole silti odotettavissa, koska opettajat ovat toimineen yhteistyössä keskenään jo pitkään.
– Hyvät opettajat ovat oivaltaneet tämän asian jo vuosikymmenten ajan. Nyt sille vain on annettu opetussuunnitelmassa legitimiteetti. Se on minusta hieno asia, Järvelä sanoo.
