Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen muistaa lapsuudestaan 1960-70 -lukujen vaihteesta Punkaharjulta, kuinka äiti käytti lihapullataikinassa olutta.
– Se oli mielestäni eksoottista ja jotenkin se maltaisuus maistui lihapullissa, hän muistelee panimoravintola Bruuverin kabinetissa Helsingissä.
Toinen mieluisa muisto on Puruveden saaristosta mökiltä, missä miehet laittoivat löylyveden sekaan olutta ja heittivät sen kiukaalle. Leivän ja maltaisuuden tuoksu oli pikkupojalle ihmeellinen asia.
Myöhemmin 80-luvulla matkustellessaan Kähkönen tutustui eurooppalaiseen olutkulttuuriin ja huomasi, miten valtavan laaja oluen maailma on. Kun hän vielä piti oluen maustakin, hänestä tuli olutmies.
– Oluessa minua kiehtoo sen arkipäiväisyys, sen pitkä kulttuurinen syvyys ja perspektiivi, ja ennen kaikkea pienpanimoiden mukaantulo vähän yli 20 vuotta sitten.
Myös oluen ja ruuan yhdistäminen on lähellä Kähkösen sydäntä. Hän vilkaisee mahaansa ja sanoo sen joskus olleen vähän huolestuttavankin lähellä.
Olutmaailmassa ihmiset ovat rentoja. Kähkönen kertoo, että hänellä on hymyileviä ja avoimia ystäviä ympäri maailmaa. Ihmiset myös puhuvat mielellään oluesta, sillä jokaisella on siihen jokin suhde.
– Oluesta on helppo käydä keskustelua, koska ihmiset haluavat oppia tällä hetkellä paljon uusista oluista, hän sanoo.
Kuluttajien äänitorvi
Radio- ja tv-toimittajan sekä tuottajan töitä 12 vuotta tehnyt Kähkönen valittiin Olutliiton puheenjohtajaksi viime vuoden huhtikuussa. Lisäksi hän toimii media-alan yrittäjänä, olutkouluttajana ja konsulttina.
Olutliitto perustettiin rekisteröityjen olutseurojen kattojärjestöksi vuonna 2 000. Siihen kuuluu 31 jäsenyhdistystä, joissa jäseniä on yhteensä vajaa parituhatta. Se on myös mukana Euroopan oluenkuluttajien liitossa.
Liitto edustaa suomalaisia oluenkuluttajia julkisuudessa ja poliittisessa keskustelussa. Se antaa myös lausuntoja alkoholilainsäädäntöä koskeviin esityksiin.
Parhaillaan liitossa odotellaan uutta alkoholilakia koskevia pelinavauksia sosiaali- ja terveysministeriöstä. Kähkönen ei usko, että uudistus vapauttaisi suomalaista alkoholipolitiikkaa millään tavoin. Hän arvelee, että käy päinvastoin.
– Miksi yhtäkkiä on alkoholista ja oluesta tehty sellainen tabu, että sitä ei juurikaan mainita hallitusohjelmassa, vaikka se oli kuukautta ennen vaaleja suuresti poliittisella agendalla, Kähkönen kysyy.
Hän huomauttaa, että ennen vaaleja alkoholikeskustelu yritettiin tyrehdyttää eikä vaalien jälkeen ole käyty minkäänlaista keskustelua. Nyt odotellaan, mikä on hallituksen sosiaalipoliittinen linja ja miten alkoholiasiat siinä näkyvät.
Hyvää kulutustapaa ei suosita
Suomessa on alkoholin saatavuutta perinteisesti pyritty rajoittamaan. Olutliitto vaatii päinvastoin vahvojen oluiden vapauttamista vähittäistavarakauppoihin ja Alkon monopolin jonkinasteista purkamista.
Olutliitto haluaisi myös muuttaa hintapolitiikan suuntaa.
– Pienpanimot saivat onneksi verohuojennuksen, mutta meillä ollaan siinä tilanteessa, että esimerkiksi monen erikoisoluen hinta ylittää ravintoloissa jo harrastajan kipukynnyksen, Kähkönen harmittelee.
Hyvä kulutustapa olisi Kähkösen mukaan juoda vähemmän ja parempaa, mutta nykyisen korkean hinnan ja rajoitetun saatavuuden politiikan takia ihmiset juovat kerralla enemmän ja halvempaa. Lisäksi juomia tuodaan Virosta.
Kähkönen toivoisi oluenjuonnin myös keskittyvän nykyistä enemmän ravintoloihin, nyt suuntaus on jo vuosia ollut päinvastainen.
Pienpanimoiden jakeluongelma
Suomessa on tällä hetkellä 54 pienpanimoa. Viime vuonna ne valmistivat Valviran mukaan 13,4 miljoonaa litraa olutta, mikä teki niiden markkinaosuudeksi 3,4 prosenttia.
Pienpanimoiden ongelmana on tuotteiden saaminen näkyviin ja markkinoille. Toissa vuonna valmistetuista 450 erilaisesta oluesta vain kymmenen prosenttia päätyi Kähkösen mukaan Alkon hyllyille.
Kähkösen mielestä ongelma ratkeaisi vapauttamalla vahvat oluet ruokakauppoihin, mutta sitä odotellessa Alkon myymälöiden pitäisi ottaa paikallisten valmistajien lähituotteet myyntiin.
Olutliitto kannattaa myös pienpanimoiden suoramyynnin sallimista. Tällä hetkellä panimon pitää perustaa myyntiä varten elintarvikekioski, missä sitten myydään kuivatuotteita, leseitä ja hernekeittopurkkeja.
– Jotkut pienpanimot eivät ole saaneet semmoistakaan perustaa, koska aluehallintoviranomainen sanoo, että meidän kylässä on jo riittävä määrä elintarvikekioskeja, Kähkönen päivittelee. Hän pitää vaatimuksia järjettöminä.
Kähkönen on ehdottanut suomalaisen oluen ottamista mukaan valtakunnalliseen matkailustrategiaan lähiruokaohjelmien lailla. Pienpanimoiden oluet ovat aitoja lähituotteita, kun raaka-aineetkin kasvavat paikallisella pellolla.
– Olen tänä keväänä ollut Belgiassa ja Saksan Baijerissa, missä ollaan paikallisesti ylpeitä oluesta. Olutravintolat ja paikallisen oluen myynti kuuluvat siellä olennaisena osana matkailuun, hän kertoo.
Itse asiassa kotimaiset marjaviinitilat tekivät näin jo 15 vuotta sitten. Nyt useat näistä tiloista ovat alkaneet valmistaa myös olutta ja siideriä.
– Järjettömyys on siinä, että alkoholipitoisuudeltaan 13 prosenttista marjaviiniä voi myydä valmistuspaikalta, mutta 4,7 prosenttia vahvempaa olutta ei saa myydä, Kähkönen puuskahtaa.
Matkasaarnaaja
Kähkönen kuvailee olevansa matkasaarnaajan roolissa, missä hänellä on mahdollisuus yhdistää työ ja harrastukset.
– Päiväkään vuodessa ei mene, ettenkö ajattelisi olutta tai kirjoittaisi siitä. Paljon on kuitenkin päiviä, jolloin en juo olutta. Sellaisia päiviä on vanhemmaksi tullessa entistä enemmän.
Kähkönen nousee hakemaan baaritiskiltä lasin olutta kuvausta varten.
– Pidä kiirettä ettei vaahto laske, hän sanoo kuvaajalle ja kohottaa lasiaan.
