Ylipormestari Raimo Ilaskivi arvioi blogissaan puolustusvoimien reserviläiskirjeestä esitettyjä reaktioita. Hänen mukaansa maailmalla on jopa ihmetelty, varustautuuko Suomi sotaan.
– Hyökkäykseen ei, puolustautumiseen kyllä. Sehän on jokaisen vapaan maan oikeus taustalla vanha toteamus: Jokaisessa maassa on armeija, ellei se ole oma, se on vieras, Ilaskivi kirjoittaa.
Tämän on toki valtaosa kirjeen vastaanottajista myös Ilaskiven mukaan ymmärtänyt. Hänen mukaansa hieman yllättäviä kommentteja on saatu silti lukea kotimaastakin.
– Ilmeisesti niitten suusta, joille kirje on ollut epämiellyttävä yllätys ja jotka toisaalta ovat sitten halunneet käyttää kirjettä oman egonsa korostamiseen.
Esimerkkeinä hän luettelee: ”televisiojulkkis, jonka mielestä muut hoitakoot maan puolustamisen; hänelle, rauhan ideologistille se ei sovi. On nörtti, joka ei katso jaksavansa koska fyysinen kunto on rappiolla. On aseistakieltäytyjä, jolle ase ei muka sovi käteen.”
Ilaskivi nostaa vastaesimerkin Helsingin ilmapuolustuksesta ja siinä sodan aikana toimineista vapaaehtoisista. Kotirintama kesti ja sotatoimialue sai nuorista vapaaehtoisista ja vähän vanhemmistakin arvokasta apua, jotta pyörät pyörisivät. Kaikki tämäkin kertoi hänen mukaansa siitä asenteesta, jolla ylitsepääsemättömät vaikeudet voitettiin.
Hän muistelee myös myöhemmin veteraaneille pidettyä tilaisuutta puolustusvoimien lippujuhlan päivänä. Paikalla oli hänen mukaansa vain niitä, joille velvollisuus oli ollut ylitse muitten. Ilaskiven mukaan hän haluaisi jättää tämän kuvan niitten mieliin, jotka reserviläiskirjeen saatuaan ovat ryhtyneet ylvästelemään sillä, ettei kutsu heitä koske.
– He ovat valmiit jättämään maan puolustamisen muitten huoleksi, jos tosi paikka joskus tulisi. Käpykaartilaisen leima kun seuraa kantajaansa läpi elämän, eikä suinkaan Mannerheimristin kaltaisena kunniamerkkinä.
