Ikirouta-alueen kasvillisuus voi jopa vähentyä ilmaston lämmetessä

Ilmaston lämpeneminen ei tutkijoiden mukaan todennäköisesti lisääkään kasvillisuuden kasvua pohjoisilla alueilla niin, että se pystyisi merkittävästi sitomaan sulavasta maaperästä vapautuvaa, ilmastoa lämmittävää hiiltä.

  • ikirouta sulaa Luoteis-Kanada Kuva Tarmo Virtanen

    Jos ikirouta sisältää paljon jäätä, maanpinta voi sulamisen seurauksena yhtäkkiä vajota. Samalla sekä kasvillisuus että maaperä häiriintyvät.

    ()

Nykytietämyksen mukaan noin kolmasosa maapallon maaperän hiilestä sijaitsee ikirouta-alueilla. Kun ilmasto lämpiää, ikirouta alkaa sulaa. Sulamisen vuoksi arktisen alueen maaperästä on ennustettu vapautuvan suuria määriä hiiltä, joka edelleen kiihdyttäisi lämpenemistä.

Pääasiassa malleihin perustuen on myös esitetty, että ilmaston lämpenemisen myötä lisääntyvä kasvillisuus ikiroudan alueella sitoisi jopa merkittävän osan vapautuvasta hiilestä.

Tarkkoja arvioita ikiroudan hiilitasapainoon vaikuttavista tärkeimmistä tekijöistä ei todennäköisesti lähitulevaisuudessakaan ole saatavilla. Niinpä sata tutkijaa eri maista ennusti omiin aineistoihinsa ja asiantuntemuksensa perustuen, miten ikirouta-alueiden hiilitasapaino tai sen osatekijät muuttuisivat määriltään erilaisten lämpenemismallien mukaan.

Lähestymistavassa pystyttiin ottamaan huomioon monia hiilitasapainoon vaikuttavaksi tiedettyjä, mutta riittämättömästi tunnettuja ja vaikeasti ekosysteemimalleihin määrällisesti sisällytettäviä tekijöitä.

Häiriöt lisääntyvät ikirouta-alueella

– Toisin kuin ekosysteemimallinnukset tyypillisesti esittävät, ikirouta-alueen biomassan todettiin voivan jopa vähentyä maaperän kosteuden muutosten sekä palojen ja kasvinsyöjien aiheuttamien häiriöiden lisääntymisen myötä. Biomassan lisääntyminen pohjoisilla alueilla ei siis todennäköisesti pysty merkittävästi kompensoimaan alueelta maaperästä vapautuvan hiilen ilmastovaikutusta, sanoo tutkimukseen osallistunut yliopistonlehtori Tarmo Virtanen Helsingin yliopistosta.

Tämän tuloksen ja aiempien tutkimusten pohjalta näyttää siltä, että kaikkien käytettyjen lämpötilaennusteiden mukaan ikiroutavyöhyke alkaa vuoteen 2100 mennessä vapauttaa ilmakehään enemmän hiiltä kuin alueen kasvillisuus pystyy sitä sitomaan. Viime jääkauden jälkeisen ajan alue on ollut merkittävä hiilen sitoja.

– Hiilen vapautuminen kuitenkin riippuu suuresti lämpenemisen suuruudesta. Ihmisen aiheuttamia muita hiilipäästöjä tehokkaasti hillitsemällä voidaan vielä estää mahdollisesti 65–80 prosenttia mahdollisesta ikiroudasta vapautuvasta hiilipäästöstä, Tarmo Virtanen sanoo.

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.