Nobelilla palkittu MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmström lausui eduskunnalle suurkiitoksensa saamastaan puhekutsusta.
Bengt Holmström sanoi puheensa olevan vailla otsikkoa, mutta jos sellainen pitäisi valita, niin se ehkä olisi Julkisen ja yksityisen sektorin työnjako. Hänen mukaansa tämä aihe on lähellä hänen pitkään tutkimaansa aluetta.
– Paineet kaikkialla, ei pelkästään Suomessa vaan myös muualla, kohdistuvat julkiseen sektoriin, sen mitoitukseen ja sen uudistamiseen, Bengt Holmström sanoi.
– Julkinen sektori on joutunut viime aikoina suurten uudistusvaatimusten eteen. Syyt ovat taustalla samat kuin yksityisellä puolella: teknologian meno eteenpäin, maailmantalous on muuttunut merkittävästi ja muuttuu koko ajan. Kysymys on siitä, mitä tarpeita tällä sektorilla on uudistua ja muuttua.
Professori sanoi kansanedustajille haluavansa antaa yhden vaihtoehtoisen tarkastelukulman ”teidän jokapäiväisille ongelmillenne” kuten sotelle ja yliopistouudistuksille. Neuvoja hän ei halua antaa, vaan kertoa miten sopimusteoria katselee näitä kysymyksiä.
– Korostan että se ei ole ainoa tapa katsoa näitä asioita. On politiikkaa ja muuta, josta en välttämättä ymmärrä kovin paljon.
Bengt Holmströmin mukaan hänen sympatiansa ovat kansanedustajien haastavan ja ”varmasti joskus kovin ikävän” työn puolella ja kritiikki heitä kohtaan usein kohtuutonta.
Sympatiat puolella
Professori Bengt Holmström yllätti toteamalla olevan virhe ”lähteä aggressiivisesti katsomaan, että valtio tai julkinen sektori on kallis, tehoton ja byrokraattinen”.
– Yksityisen sektorin tuominen mukaan kuvaan voi olla ihan fiksua tietyllä tavalla, mutta se että lähdetään siitä että julkinen sektori on tehoton ja sen takia sitä lähdetään rukkaamaan vahvasti, on lähtökohtaisesti väärin – tämän teorian mukaan.
– Organisaatioteoria josta tulen: siinä byrokratia on ensisijaisesti ratkaisu vaikeisiin ongelmiin. Koska ne tehtävät, jotka valtion syliin kaatuvat, ovat ongelmallisia. Ne ovat yleensä tehtäviä joihin yksityissektori ei löydä hyviä ratkaisuja.
Yleisesti ottaen hänen mukaansa organisaatioteoria lähtee yhdestä perusajatuksesta. Se on se, että ihmiset organisoituvat järkevällä, tarkoituksenmukaisella tavalla, varsinkin kilpaillulla markkinalla.
– Kun yritämme ymmärtää miksi asiat ovat niin kuin ne ovat, miksi joku koulujärjestelmä on sen näköinen kuin se on tai joku sairaala organisoidaan tietyllä tavalla, niin lähtökohta on se että se on sille kokonaisuudelle järkevää. Se että se ei aina ole järkevää johtuu usein siitä että ympäristö muuttuu. Silloin täytyy osata kysyä a) miksi se oli ennen järkevä ja b) mikä tässä on muuttunut.
– Aina lähdetään siitä miksi joku on järkevää, ei siitä kuka on syyllinen, jos jotain menee vikaan. Finanssikriisi on hyvä esimerkki: edelleen etsitään syyllisiä. Minusta se on lähtökohtaisesti täysin tyhmä tapa lähteä liikkeelle – koska on vasta viimeinen selitys, että ihmiset ovat tyhmiä. Se on epätodennäköistä.
– Kannattaa kysyä miksi USA:ssa pankkisektori USA:ssa oli 70 vuotta hyvässä kunnossa ilman kriisejä. Ei se sama järjestelmä yhtäkkiä voi tulla tyhmäksi.
Onko tarkoituksenmukaista?
Bengt Holmströmin mukaan hänen toinen pääviestinsä on, että tapaa jolla yksityinen sektori toimii ja on tehokas, ei voida suoraan kopioida julkiseen sektoriin tai valtion toimintaan. Se olisi hänen mielestään suuri erehdys eikä eri pelisäännöillä ja tehtävissä toimivia sektoreita voi verrata.
– Byrokratia ja kannustimien puute julkisella sektorilla tekee julkisen puolen hyvin kalliiksi pyörittää. Se ei ole tehoton. Se on niin hyvä kuin se voi olla niillä ehdoilla joilla se on siihen asetettu pelaamaan – mutta se on hankala, kallis ja vaikea. Siksi sen ei pidä ryhtyä tehtäviin, jotka yksityinen hoitaa, Holmström totesi.
– Tämä on myös peruspilari ajattelulle siitä, että missä on raja yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Se määräytyy siitä, miten hyviä nämä täysin erilaiset muodot organisaatioita ovat hoitamaan näitä tehtäviä. Mieluummin kuin että ajatellaan että tehdään julkisesta sektorista supertehokas – joka on unelma joka ei koskaan toteudu – niin ajatellaan että onko se tarkoituksenmukaista? Mihin sitä julkista sektoria loppujen lopuksi tarvitaan?
Nobel-professorin mukaan markkinatalouden tärkein piirre ei ole kilpailu.
– Kilpailu on seuraus markkinatalouden tärkeimmästä piirteestä. Se on se, että annetaan ihmisille vaihtoehtoja, hän linjasi.
– Markkinatalouden keskeisin ominaisuus on, että ihmisillä on valinnanvaraa. Se että on vaihtoehtoja, se kurittaa ja pitää meidät linjassa. Se vaikuttaa hinnoitteluun, laatuun, valintoihin, mitä ja millä tavalla tarjotaan.
