Kansanedustaja Kari Kulmalan (ps.) kysymyksessä todetaan, että sairaanhoitajia rekrytoitaessa ei mainita mitään työssä olevasta väkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohtaamisesta ei mainita mitään.
”Hoitajiin kohdistuva väkivalta on monelle lähes jokapäiväistä. Väkivallan lisäksi monet hoitajat kokevat seksuaalista häirintää. Naishoitajien takamusta kosketellaan, rintoja hyväillään ja tehdään myös suoranaisia ehdotuksia”, kysymyksessä todetaan.
”Mediasta olemme voineet viime vuosina nähdä ja kuulla, miten väkivalta on yleistynyt ja raaistunut yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Vaaratilanteet eivät koske enää vain mielenterveyshoitoa tai päivystyspoliklinikoilla iltaisin ja öisin työskenteleviä. Uhkaavia ja hankalia potilaita kohtaavat monet terveydenhuollon työntekijät päivittäin. Osa potilaista tuodaan päivystykseen poliisipartion toimesta ja poliisipartion poistuttua terveydenhoitohenkilöstö huolehtii jatkossa potilaan vartioinnista ja hoidosta. Potilaan väkivaltainen käyttäytyminen voi jatkua päivystyksen jälkeen myös vuodeosastolla sekä poliklinikalla”.
Lisääntynyt päihteiden käyttö ja talouden taantuma kiristävät kansanedustajan mukaan tilannetta.
”Kun ihminen kokee hakeneensa apua jo kaikkialta ja tuntee, ettei kukaan voi enää auttaa, sortuu hän helposti väkivaltaan tai uhkailuun, jotta saisi tahtonsa läpi. Arvaamattomimpia ovat asiakkaat, jotka käyttävät alkoholia, lääkkeitä ja huumeita sekaisin”.
Erittäin usein väkivaltaista käyttäytymistä ja häirintää tapahtuu kysymyksen mukaan kotikäynneillä. Kunta 10 -tutkimuksen mukaan lähes 20 prosenttia kunta-alalla työskentelevistä kodinhoitajista on kokenut henkistä väkivaltaa ja lähes yhdeksän prosenttia ruumiillista väkivaltaa. Lähihoitajista lähes puolet on kokenut henkistä väkivaltaa ja 40 prosenttia ruumiillista väkivaltaa.
Kysymyksen mukaan ”monessa työpaikassa hoitohenkilöstö ei kuitenkaan pidä mielekkäänä erilaisten kaavakkeiden täyttämistä, koska siitä ei nähdä olevan merkittävää hyötyä. Tilastoinnista johtuvat jatkotoimenpiteet ovat myös liikaa esimiehistä ja heidän aktiivisuudestaan kiinni. Monestikaan tilastoinnit eivät johda jatkotoimenpiteisiin”.
Kari Kulmala kysyy ministeriltä ”kuuluuko terveydenhoitohenkilöstön työnkuvaan heihin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä ja onko se hyväksyttävää, millä toimilla hallitus aikoo vähentää terveydenhoitohenkilöstön työssään kohtaamaa väkivaltaa ja seksuaalista häirintää sekä millä tavoin hallitus aikoo selkeyttää ja uudistaa uhka- ja väkivaltatilanteiden raportoimista siten, etteivät jatkotoimet ole enää pelkästään työpaikan esimiehistä kiinni”.
