”Eihän tässä ole mitään järkeä. Kun ei tarvitse itse tehdä yhtään päätöstä ja voi valittaa kaikesta, suosio nousee”, kokoomuksen kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
Hän viittaa SDP:n nousuun Suomen suurimmaksi puolueeksi. Sen kannatus oli viime vaalikaudella puolueen historian alhaisinta. Perussuomalaiset taas saivat tuolloin nostettua kannatuksena jopa yli 18 prosentin huippulukemiin.
”Mutta mikä heidän politiikkansa oli silloin? Joka asiasta valitettiin, sanottiin ei, kritisoitiin hallitusta ja päästiin näin kansan suosioon”, Harkimo toteaa.
Hänen mukaansa moni politiikan penkkiurheilija piti SDP:n tilannetta jo puolueen valtakauden päätöksenä, ”koska eihän kukaan äänestä enää ay-jähmeitä demareita nopealiikkeisen tiedon ja bisneksen aikakaudella”.
”Vaan miten kävikään. Demareille riitti se, että he toteuttivat perussuomalaista taktiikkaa. Kritisoidaan kaikkea mahdollista – välittämättä mistään kokonaisedusta. Kuinka ollakaan, temppu tepsi”, Harkimo kirjoittaa.
Harkimo vertaa tilannetta Yhdysvaltojen republikaanien presidenttiehdokaskisaan. Sen voittajaksi on vahvistumassa liikemies Donald Trump
”Hänkin on täysi populisti. Ja mitä enemmän lehdistö ja kaikki tärkeät poliitikot haukkuvat häntä – ja kuvittelevat, että hänen suosionsa sen myötä laskisi – sitä suositummaksi hän tulee.”
Hjallis Harkimon mukaan kehitys kertoo siitä, että ihmiset haluavat uskoa siihen, että joku pystyy parantamaan heidän tilannettaan nopeastikin ”jollakin merkillisillä ihmepäätöksillä”.
”Kun ihminen on tyytymätön elämäntilanteeseensa, silmissä järki sumenee. He haluavat nähdä äärimmäisen epätodennäköisyyden mahdollisena. Siksi aletaan kannattaa niitä, jotka lupaavat ihmeparantumisia ja pikavoittoja”, Harkimo sanoo.
Hänen mukaansa ”käärmeöljykauppiaiden” valtaannousun seuraus on yleensä se, ettei lupauksia voida lunastaa. Kun istutaan hallituksessa, joudutaan Harkimon mukaan tekemään kompromisseja, jotka eivät tyydytä kannattajia.
Hän kysyykin, kuka toimii nurinkurisesti.
”Poliitikot, äänestäjät, media – vai me kaikki?”
