Väittelijä Juhani Korjan mukaan laki ei myöskään ohjaa palvelujen kehittäjiä riittävästi turvaamaan yksityisyydensuojaa.
– Riittämätön tieto biometristen tunnisteiden käyttöönotosta ja sen riskeistä aiheuttaa vaaran sen väärinkäytöstä, hän toteaa.
Korjan mukaan tarve biometrisen tunnistamisen sääntelylle on suuri.
Biometrisella tunnistamisella yleisesti tarkoitetaan ihmisen automatisoitua tunnistamista jonkin fysiologisen ominaisuuden, kuten sormenjälkien tai käyttäytymispiirteen perusteella.
Henkilötietolaki ei väittelijän mukaan nykyisellään ole riittävä turvaamaan yksityisyydensuojaa biometristen tunnisteiden käytössä. Korjan mukaan henkilötietolain henkilötietojen käsittelyn yleislaki ei huomioi riittävästi biometristen tunnisteiden luonteesta aiheutuvaa lainsäädännöllistä erityisasemaa.
Korjan mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota biometrisen tunnistamisen mukanaan tuomiin perusoikeuskysymyksiin.
Biometriset tunnisteet ovat hänen mukaansa erityinen henkilötietojen ryhmä, ja ne ovat monin tavoin rinnastettavissa henkilötietolaissa määriteltyihin arkaluonteisiin tietoihin. Tällaisina ne eroavat niin sanotuista tavallisista henkilötiedoista.
– Tällä hetkellä biometrisia tunnisteita ei kuitenkaan pidetä kaikissa tilanteissa arkaluonteisina henkilötietoina, Korja kertoo väitöstiedotteessaan.
Euroopan neuvoston tietosuojasopimusta päivitettiin vuonna 2012 lisäämällä arkaluonteisten tietojen joukkoon biometriset tiedot. Sopimus velvoittaa sopimukseen liittynyttä valtiota takaamaan sopimuksen samat oikeudet myös kansallisessa lainsäädännössä.
– Arkaluonteisten tietojen kohdalla näin ei Suomessa kuitenkaan ole toimittu, Korja kertoo.
Laki on epäselvä
Juhani Korjan mukaan tietosuojalainsäädäntö ei riittävällä tavalla turvaa yksilön oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan biometristen tietojen käsittelyssä, eikä se niin ikään ohjaa palvelujen kehittäjiä riittävästi turvaamaan yksityisyyden suojaa:
– Palvelujen kehittäjien ja käyttäjien on käytännössä vaikeaa arvioida voimassa olevasta sääntelystä, millä edellytyksin ja mihin tarkoitukseen biometrista tunnistamista voi käyttää sekä miten palvelut tulee toteuttaa tunnistettavien yksityisyyden suojan huomioon ottavalla tavalla, Korja sanoo.
Suomessa biometrisia tunnisteita on otettu käyttöön muun muassa vuoden 2006 passilakiuudistuksen yhteydessä ja vuoden 2012 oleskelulupakortin muutoksessa. Biotunnisteita käytetään myös älypuhelinten ja tietokoneiden avaamisessa sekä kuntosalille ja muihin tiloihin kirjautumisessa.
Rikollisuus kasvattanut tarvetta biometriselle tunnistamiselle
Uudet rikollisuuden muodot ja tarve yksilön vahvaan tunnistamiseen ovat Korjan mukaan aiheuttaneet sen, että eri maissa on kehitetty ja otettu käyttöön uusia valvontateknologioita.
Yksi tämän teknologian esimerkeistä on juuri biometrinen tunnistaminen, jota on markkinoitu myös teknologiana, joka tekee arkipäivän asioiden hoitamisesta nopeampaa ja tehokkaampaa. Biometrista tunnistamista käytetään nykyään sekä hallinnon eri sektoreilla että yksityissektorilla.
– Biometrisen tunnistamisen avulla tavoitellaan varmuutta, tehokkuutta ja hallintotaakkojen vähentämistä eri toiminnoissa. Tunnistamiseen liittyvät tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevat ongelmat ovat kuitenkin nousseet huolestuttavasti esille julkisen sektorin ohella myös kaupan ja liikenteen alueella, Korja kertoo.
Hän pitää huolestuttavana myös sitä, ettei suuri osa suomalaisista ole kiinnostunut tietosuojasta ja -turvasta. Lisäksi tietosuoja koetaan helposti hallinnollisena rasitteena.
– Biometristen tunnisteiden käyttöönotto ilman riittävää tietoa tämän teknologian riskeistä aiheuttaa vaaran sen väärinkäytöstä, Korja muistuttaa.
OTM Juhani Korjan väitöskirja Biometrinen tunnistaminen ja henkilötietojen suoja. Tutkimus biometristen tunnisteiden lainsäädännöllisestä asemasta tarkastetaan Lapin yliopistossa perjantaina 27. toukokuuta.
