Presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) hautajaisten surusaatto matkasi halki Helsingin keskustan kirkonkellojen soidessa.
Hietaniemen hautausmaalla veisattiin Sun haltuus rakas isäni ja rukoiltiin. Tämän jälkeen presidentti laskettiin hautaan puolustusvoimain kunniamarssin eli Porilaisten marssin soidessa.
Rouva Tellervo Koivisto laski tyttärensä Assi Koiviston kanssa hautaan yhden punaisen ruusun.
Seppelten haudalle asettamisen jälkeen kuoro esitti Oi kallis Suomenmaa.
Pääkaupungin katujen varsilla tuhannet katsojat olivat jättämässä presidentille jäähyväisiä.
Tuomiokirkosta lähtenyt saatto pysähtyi valtioneuvoston linnan, Suomen Pankin ja Presidentinlinnan luona. Linnan lippu laskettiin puolitankoon viimeiseksi tervehdykseksi.
Suuret kädenjäljet
Helsingin Tuomiokirkossa Mauno Koiviston siunaustilaisuuteen osallistui suuri joukko kutsuvieraita ja tavallisia suomalaisia.
Siunauksen toimittanut piispa Eero Huovinen totesi puheessaan, että Mauno Koiviston yksi persoonallinen piirre olivat hänen suuret kätensä.
– Rohkenen uskoa, että lukuisat suomalaiset ovat kiinnittäneet katseensa Koiviston kookkaisiin kämmeniin. Satavuotiaan ja itsenäisen Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä. Mauno Koiviston kädet olivat rauhan kädet. Silloinkin, kun isänmaata piti sodassa puolustaa, hän halusi toimia sovinnollisen tulevaisuuden puolesta. Monien tuntemattomien sotilaiden keskellä Mauno Koivisto on ollut suomalaisille ”tunnettu sotilas”, esimerkillinen veteraani, Eero Huovinen sanoi.
– Rakas saattoväki. Mauno Koivisto tiesi ja tunsi jo nuoruudestaan alkaen sen, että elämässä kaikki ei ole ihmisen kädessä. Käytettävissä olevilla voimavaroilla pitää kyllä tehdä kaikki se, mihin pystyy. Velvollisuutta ja vastuuta ei sovi väistää. Silti jossakin tulee raja, jossa ihmisen mahdollisuudet loppuvat, piispa totesi.
– Mauno Koivistolle velvollisuuden hoitaminen merkitsi työtä, vaivannäköä, jopa uhrautumista. Mutta samaan aikaan hän toivoi ja uskoi, että on olemassa armon maailma, ehdottoman anteeksiantamuksen maailma. Käskyjen noudattaminen on ihmisen velvollisuus, mutta viime kädessä ihmisen turva on vain Jumalan armossa. Meitä pappejakin hän ohjeisti muistamaan, että armon sanat ovat tärkeämmät kuin arvojen sanat.
– Nyt myös vahvakätinen suomalainen mies voi lähteä viimeiselle maalliselle matkalle vanhan rukouksen turvin: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala’, piispa Huovinen sanoi.
Siunaamisen piispa toimitti seuraavilla sanoilla:
Ylösnousseeseen Vapahtajaan Jeesuksen Kristukseen turvaten me nousemme nyt toimittamaan Mauno Henrik Koiviston hautaan siunaamisen.
Mauno Henrik Koivisto, maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Vapahtajasi Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä.