Kasvigeenivaraohjelmasta vastaava erikoistutkija Elina Kiviharju suosittelee Geenivarat 2015 –lehdessä (.pdf) syventymään erityisesti vanhojen koristekasvien kartoittamiseen ja säilytysverkoston suunnitteluun, suomalaisten piparjuurten monimuotoisuuteen sekä kasvien kenttäkokoelmien säilytykseen.
– Omenan geenivarojen säilytykseen on kehitteillä erittäin kiinnostava pakkas- eli kryosäilytysmenetelmä, hän vinkkaa.
Tapetilla ovat myös metsägeenivarojen ja vanhojen ekosysteemien säilyttämisen eri näkökulmat. Niiden suojelutoimenpiteet voivat olla keskenään jopa törmäyskurssilla.
– Geenireservimetsästä voidaan joutua korjaamaan puuta, jotta saadaan syntymään uusi ja runsas sukupolvi. Tämä puolestaan vaikuttaa muiden lajien elinympäristöön. Erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on osa työtämme, kertoo metsäpuiden geenivaroista vastaava, vanhempi tutkija Mari Rusanen.
Entä millainen on geneettisesti tärkeiden alkuperäisten kotieläinrotujemme historia? Professori Juha Kantanen kuvaa sitä sopeutumisen voittokuluksi.
– Nykyisten alkuperäisten kotieläinrotujemme, itäsuomalaisen kyyttökarjan, suomenhevosen ja suomenlampaan, esivanhemmat sopeutuivat vaativiin pohjoisiin olosuhteisiin ja niukkaan talviruokintaan. Ilman näitä sopeutumisgeeneillä varustettuja eläimiä suomalaisten elo Euroopan pohjoisella laidalla olisi ollut huomattavasti niukempaa ja hankalampaa.
Suomen kansalliset kalageenivarat saavat oman ohjelmansa, jonka toteuttamisvastuu on myös Luonnonvarakeskuksessa. Suunnittelutyössä keskeistä on ollut laajan sektorin rajaaminen, eli mitä kalakantoja ohjelman pitäisi sisältää?
– Uudessa Geenivarat-lehdessä esittelemme erittäin uhanalaiset kalalajimme: vaellussiian, napapiirin eteläpuolisen järvitaimenen ja ankeriaan. Ne kaikki tarvitsevat aktiivisia toimenpiteitä, jotta niiden luontainen lisääntyminen vesissämme paranisi, kertoo tutkimuspäällikkö Petri Heinimaa.
