Kuntauudistukset epäonnistuvat meillä kolmesta syystä, Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n asiantuntijat Bo Erik Ekström, Mika Pohjonen ja Ilkka Haavisto toteavat analyysissään ”Uudistusten umpikuja”.
Heidän mukaansa ensimmäinen virhe on usko kuntaliitoksiin ja kuntien yhteistoimintaan. Tilalle tarvittaisiin uusi hallinnon taso, piirikunnat.
Toinen ongelma on kilpailun puute kuntapalveluiden tuotannossa ja kolmas se, ettei kuntauudistuksia tehdä kuntien asukkaiden vaan pikemminkin kuntaorganisaatioiden, kuntien työntekijöiden ja muiden sisäpiiriläisten näkökulmasta.
Pelastaako piirikunta?
EVA:n analyysin kirjoittajat määrittelevät piirikunnan alueelliseksi toimijaksi, jolle siirrättäisin kunnilta tiettyjen tehtävien järjestämisvastuu.
”Piirikunnat eivät olisi suurkuntia, eivätkä liioin kuntayhtymiä. Ne olisivat kokonaan uusi hallinnon taso, jolla olisi verotusoikeus ja omat, suorilla vaaleilla valitut päätöksentekijät”, analyysissä todetaan.
Piirikuntien alle jäisivät edelleen perinteiset kunnat, joita tarvitaan vastaamaan lähihallinnosta ja -palveluista, jotka kannattaa järjestää lähellä asukkaita.
EVA:n asiantuntijat torjuvat väitteet siitä, että uuden hallinnon yksikön ja uusien verojen luominen monimutkaistaisi hallintoa tai lisäisi kustannuksia. Heidän mukaansa juuri kuntapohjaisuuteen takertuminen on yksi keskeinen syy siihen, että Suomi pyörii kunta- ja sote-uudistusten umpikujassa vuodesta toiseen.
”Kunta ei voi paisua kuinka suureksi hyvänsä tai taipua loputtoman monitahoisiin yhteistyökuvioihin menettämättä ohjattavuuttaan tai perimmäistä ideaansa yhteisönä, jonka ydin on sen asukkaiden itsehallinto”, kirjoittajat perustelevat.
Heidän mukaansa kuntaliitoksia ei edes synny riittävästi. Kuntarakennelaissa tavoiteltua 70 vahvan peruskunnan tavoitetta asiantuntijat pitävät käytännössä mahdottomana saavuttaa.
Kuntien ja valtion välille on asiantuntijoiden mukaan muodostunut myös sekava kuntayhtymärihmasto, jota vaivaa muun muassa puutteellinen tilivelvollisuus.
”Kuntayhtymällä ei ole suorilla vaaleilla valittuja päätöksentekijöitä eikä verotusoikeutta. Näin se ei ole kuntaan verrattuna demokraattisen päätöksenteon ja valvonnan piirissä.”
EVA:n asiantuntijat muistuttavat, ettei kuntakoon kasvattaminen ole kuningastie toiminnan tehostumiseen. Heidän mukaansa kuntakoon kasvun on todettu voivan heikentää kunnan toiminnan tehokkuutta toiminnan monimutkaistumisen kautta.
”Edellisten hallitusten kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa muodostettujen suurkuntien menot kasvoivat muita kuntia nopeammin”, analyysissä todetaan.
Kirjoittajien mukaan Suomi on myös käytännössä ainoa länsieurooppalainen maa, joka yrittää tulla toimeen ilman piirikuntien kaltaista hallinnon tasoa.
Kuntalaisten kukkarolle piirikunta ei EVA:n asiantuntijoiden mukaan kävisi lainkaan. Kirjoittajien ehdottamassa mallissa piirikunnille siirtyviä tehtäviä vastaava verorasitus siirtyisi pois kunnallisverosta ja valtionosuuksista kerättäväksi piirikuntaverolla. Kunnallisveroa ja valtion tuloverotusta kevennettäisiin uuden veron verran.
Kuntasektori tarvitsee kipailua
Kuntia ei EVA:n analyysin kirjoittajien mukaan tulisi mieltää ensisijaisesti palveluntuottajiksi vaan asukkaiden itsehallintoelimiksi. Palveluiden järjestäminen asukkaille kuuluu kyllä kunnille, mutta se ei asiantuntijoiden mukaan tarkoita, että palvelut tulisi myös tuottaa itse.
Analyysin mukaan julkisten palveluiden uudistuksia tulisi rakentaa palveluita käyttävien ja niistä maksavien asukkaiden lähtökohdista.
”Tähän saakka suunnittelua on ohjannut julkisen sektorin oman palveluntuotannon turvaamisen ja säilyttämisen logiikka”, kirjoittajat toteavat.
EVA:n analyysissä korostetaan, että kuntapalveluiden tuotanto tarvitsee ”sparrausta ja kilpailua”. Kilpailulla saavutetaan kirjoittajien mukaan tehokkuutta ja laatua.
Asiantuntijoiden mukaan hyvänä esimerkkinä tästä toimivat eri Euroopan maissa toteutetut terveydenhuollon uudistukset, joissa valinnanvapausinstrumentin käyttöönoton on todettu johtavan kilpailuun laadulla.
Kirjoittajat nostavat esiin muun muassa Ruotsin, missä terveyskeskuksien jonot saatiin poistettua valinnanvapaudella. Samalla paranivat myös toiminnan tuottavuus ja palvelun laatu.
”Olennaista julkisissa palveluissa onkin se, että palvelu on saatavilla, ei se, kuka sen tuottaa”, analyysissä todetaan.
Kirjoittajien mielestä palveluita tuottavat tahot on voitava ”haastaa niiden kustannustehokkuuden, toiminnan laadun ja innovatiivisuuden suhteen riippumatta siitä, ovatko ne julkisia vai yksityisiä.”
Vaikuttaako kansanedustajien kaksoisrooli?
EVA:n analyysin kirjoittajien mielestä kuntauudistuksissa tulisi myös huomioida niiden valmisteluryhmien kokoonpano.
Heidän mukaansa uudistuksia valmistelevat melko suppeat virkamiesryhmät, joissa valtion ja kuntien virkamieskunta on vahvasti edustettuna. Yritys- ja kolmas sektori eivät taas asiantuntijoiden mukaan ole ryhmissä erityisen hyvin edustettuina.
Se, miten kansalaisten ääntä kuunnellaan, jää heidän mukaansa arvoitukseksi.
Analyysissä ehdotetaankin, että uudistusten valmistelusta tehtäisiin jatkossa nykyistä laajapohjaisempaa ja avoimempaa.
Toiseksi on heidän mielestään pohdittava, vaikuttaako useiden kansanedustajien kaksoisrooli myös kunnanvaltuuston jäsenenä, joskus jopa sen puheenjohtajana, tehtyihin päätöksiin.
”Ongelmiin joudutaan niissä tilanteissa, joissa eduskunnan tulisi säätää asioista, jotka saattavat olla ristiriidassa kuntien välittömien intressien kanssa tai toisinpäin”, analyysissä sanotaan.
EVA:n asiantuntijat ehdottavatkin, että eduskunta-, kunnallis- ja piirikuntavaalit voitaisiin järjestää tulevaisuudessa samaan aikaan. Ehdolle saisi asettua vain yhteen tehtävään.
Kirjoittajat ruotivat myös kuntauudistusten valmisteluun liittyvien vaikutusarviointien puutteellisuutta. Heidän mukaansa aiempien uudistusten taloudelliset perustelut pohjautuvat arvailuihin tutkimuksen sijaan.
He ehdottavatkin kuntasektorin talouden raportoinnin seurannan ja palveluiden kustannuslaskennan pikaista tehostamista. Asiantuntijoiden mukaan kustannuslaskennasta olisi viisainta säätää laki. Kustannuskriteerien tulisi heidän mielestään olla samat kaikille toimijoille.
”Palveluiden kustannusten pitäisi olla julkista tietoa.”
