EU ei ole puolustusliitto, joskin mekanismi sen yhteisestä puolustuksesta päättämiseksi on luotu jo Lissabonin sopimuksessa.
Euroopan unioni haluaa tehostaa puolustusmäärärahojen käyttöä, mutta eteneminen yhteiseen puolustukseen ei ole lähiaikoina näköpiirissä.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja puolustusyhteistyö ovat suurlähettiläs Piritta Asunmaan mukaan tiivistymässä. Suurlähettiläs Asunmaa on Suomen edustaja EU:n poliittisten ja turvallisuusasiain komiteassa.
Puolustuksen taloudellisia ulottuvuuksia koskevan yhteistoiminnan merkitys korostuu tilanteessa, jossa resurssit ovat niukat, mutta puolustusmateriaalin hinnat nousevat jyrkästi.
– Kyse on esimerkiksi EU:n puolustusmarkkinoihin liittyvän yhteistyön edistämisestä ja koordinoinnista, hän sanoo.
Yhteistyö luo lisäarvoa
Asunmaa pitää luontevana, että puolustusyhteistyötä kehitetään EU:n puitteissa. Esimerkiksi Natolta puuttuvat niin taloudellinen ulottuvuus kuin sen edellyttämät rakenteet. Esillä EU:ssa ovat olleet etenkin suorituskykyyn ja puolustustarvikehankintoihin liittyvä yhteistyö, puolustusteollisuuden kilpailukyvyn kehittäminen ja puolustuksen sisämarkkinoiden toimivuuden varmistaminen. Niissä kaikissa on paljon tehtävää.
– Euroopan komissio kykenee ohjamaan varoja esimerkiksi niin sanottujen kaksikäyttötuotteiden tuotekehityksen vahvistamiseen, mistä on selvää hyötyä jäsenmaille. Kaksikäyttötuotteilla tarkoitetaan tuotteita, jotka soveltuvat sekä siviilikäyttöön että sotilaallisiin tarkoituksiin.
Tulevan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on puheenvuoroissaan korostanut unionin puolustusyhteistyön merkitystä ja esittänyt kaikkien puolustusyhteistyötä koskevien kysymysten keskittämistä yhdelle komission pääosastolle.
Komission asema puolustusyhteistyössä on joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston linjausten valmistelun ja toimeenpanon myötä ilmeisesti muodostumassa aiempaa tärkeämmäksi.
– Komission rooli vahvistunee, mutta se tapahtuu pitemmällä aikavälillä. Kyse on hitaasta kehityksestä, Asunmaa arvioi.
Kriisinhallinnalle tilausta
Euroopan unionin profiili kriisinhallintatoimijana on kymmenen viime vuoden aikana jatkuvasti lujittunut. Kun Naton ISAF-operaatio Afganistanissa päättyy, syntyy EU:n kriisinhallinnalle Asunmaan mukaan uutta tilaa ja tilausta.
– EU pystyy toteuttamaan rinnakkain useita operaatioita samaan aikaan. Suurimmat operaatiot jäävät kuitenkin Naton harteille myös jatkossa. Ne edellyttävät kapasiteettia, jota on vain USA:lla.
Asunmaa pitää luontevana, että Natolla on myös tulevaisuudessa ensisijainen rooli esimerkiksi Aasiassa toteutettavissa tehtävissä, jotka edellyttävät suurta ilmakuljetuskapasiteettia. EU puolestaan on jo nyt rauhoittamassa useita Afrikan kriisipesäkkeitä. Reviirijakoa EU:n ja Naton välille ei silti ole syntymässä.
– EU:n suurimmat vahvuudet ovat kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa, jossa sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa toteutetaan EU:n poliittisten, taloudellisten, kehitysyhteistyöhön liittyvien ja humanitaaristen toimien rinnalla. Somalian ja Malin EUTM-missioissa maiden omia sotilaallisia valmiuksia kehitetään koulutuksen ja mentoroinnin avulla. Siviilikriisinhallinnassa taas keskitytään esimerkiksi poliisi- ja oikeusviranomaisten tai rajavalvonnan kehittämiseen.
EU:lla on tällä hetkellä käynnissä yhteensä 18 kriisinhallintaoperaatiota, joista viisi sotilaallista ja 13 siviilikriisinhallintaa.
Ei kilpailua Naton kanssa
Ukrainan kriisi on nostanut Venäjä-suhteen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.
– Ukrainan tilanne ja Venäjän toiminta ovat olleet tänä vuonna jokaisen Eurooppa-neuvoston kokouksen asialistalla. Tämä on ollut suurin yksittäinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys, ja sitä on haluttu käsitellä nimenomaan korkeimmalla poliittisella tasolla. Sama koskee myös talouspakotteista tehtyjä päätöksiä.
EU:n ja Naton välinen työnjako on Asunmaan mukaan nykyisin selkeä. Takavuosina aika ajoin nähtyä kilpailua tai EU:n roolin vähättelyä ei enää esiinny.
– Unionin 28:sta jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon, ja niille Nato on ensisijainen toimija puolustuskysymyksissä. Puolustusliiton äskettäisessä Walesin huippukokouksessa yhteistä puolustusta koskeva perussopimuksen viides artikla palautui vahvasti keskipisteeseen, taustalla Ukrainan kriisi.
EU:n ja Naton vuoropuhelu on kiristyneen tilanteen myötä tiivistynyt. Asunmaa kertoo unionin poliittisten ja turvallisuusasiain komitean pitäneen kriisin aikana jo kaksi yhteiskokousta Naton neuvoston kanssa. Yhteistä asialistaa ovat hallinneet Ukrainan tapahtumat.
Suurlähettilään mukaan Brysselissä arvioidaan, että EU:n ja Naton virallisella tasolla tapahtuva yhteistyö on itse asiassa jo saavuttanut tason, jota pitemmälle se ei voi edetä ennen kuin sekä EU:hun että Natoon kuuluvan Kyproksen ja Nato-jäsen Turkin vuosikymmenten mittainen kiista on ratkaistu. Pikaista yhteisymmärrystä ei näiden kahden maan suhteisiin ole edes YK:n aktiivisesta sovittelusta huolimatta odotettavissa.
– Epävirallinen vuoropuhelu EU:n ja Naton kesken on kuitenkin ollut vilkasta ja saumatonta kaikilla tasoilla EU:n korkeasta edustajasta ja Naton pääsihteeristä alkaen. Tieto kulkee molempiin suuntiin.
Asunmaa korostaa, että toisin kuin Nato, EU ei ole puolustusliitto. Rakenteita ja mekanismeja yhteisen puolustuksen järjestämiseksi ei unionilla ole.
– EU:n perussopimukseen kirjattua keskinäisen avunannon lauseketta, jolla jäsenmaat ovat sitoutuneet antamaan apua, jos jokin jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei silti ole syytä vähätellä, koska sen poliittinen viesti on vahva.
Vaikka eteneminen yhteiseen puolustukseen ei lähiaikoina ole näköpiirissä, mekanismi siitä päättämiseksi on määritelty unionin Lissabonin sopimuksessa.
– Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto jonakin päivänä yksimielisesti niin päättää. Lissabonin sopimuksen mukaan Nato säilyy kuitenkin siihen kuuluvien EU-jäsenmaiden yhteisen puolustuksen perustana ja sitä toteuttavana elimenä.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA
