Johanna Vesikallion uutuuskirjan Lillan (Otava) mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmän tuolloinen puheenjohtaja Ben Zyskowicz tunnusteli Rkp:n Elisabeth Rehniä loppukesällä 1999 presidenttiehdokkaaksi tuolloisen kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistön kanssa puhutun mukaisesti.
Sekavaa ehdokasasetteluprosessia on aiemmin kuvailtu muun muassa Tuomo Yli-Huttulan kirjassa Puolivallaton puolue (Otava 2006). Siinä kerrottiin lyhyesti Zyskowiczin tunnustelukäynnistä Elisabeth Rehnin kotona.
Kokoomuksessa etsittiin poikkeuksellisen pitkään presidenttiehdokasta. Harri Holkeri, Sauli Niinistö ja Riitta Uosukainen olivat haluttomia. Kesällä 1999 puheenjohtaja Sauli Niinistö oli tiedustellut myös Nokian Jorma Ollilan halukkuutta.
Zyskowicz oli jo kuullut Niinistöltä, että hänestä ei puolue saisi ehdokasta, mutta myös Niinistön kanssa pohdittiin sitä, että kokoomus menisi saman tien porvarillisen ehdokkaan taakse. Tämä porvarillinen ehdokas voisi olla vaikkapa Elisabeth Rehn, jota RKP:n tiedettiin suostutelleen ehdolle. Asiaa piti kysyä Rehniltä, uutuuskirjassa todetaan.
Ben Zyskowiczin mukaan ”tätä pohdiskelua varten me tarvitsimme tiedon Elisabeth Rehnin aikeista. Sovimme, että minä ottaisin niistä selvää”.
Riitta Uosukainen oli pari päivää aiemmin ilmoittanut, ettei missään tapauksessa lähde ehdolle. Ruotsista Carl Bildt oli sanonut Elisabeth Rehnin lähtevän ehdolle.
Tilanne laukesi
Elisabeth Rehnin tulkinta Ben Zyskowiczin elokuisesta käynnistä hänen kotonaan on, että kokoomus kävi houkuttelemassa häntä yhteiseksi porvarilliseksi ehdokkaaksi.
Tästä ei ole hänen mukaansa juuri julkisuudessa puhuttu, sillä tilanne laukesi siihen, että yhtä yhteistä porvariehdokasta ei kyseisiin vaaleihin koskaan tullut.
Ben Zyskowiczin mukaan kyse ei kuitenkaan ollut vielä porvariehdokkaan alulle panemisesta.
Vierailu Elisabeth Rehnin luona perustui keskusteluihin Sauli Niinistön kanssa, muut kokoomuksessa eivät olleet siitä tietoisia. Kokoomukselle oli loppukesälläkin yhä ensisijaista se, että puolue saa oman ehdokkaan vaaleihin, mutta tätä omaa ehdokasta oli vain kovin vaikea löytää, kun kumpikaan ajateltavissa olevista pääehdokkaista (Niinistö ja Uosukainen) eivät vaikuttaneet tehtävään valmiilta. Kokoomus halusi osaksi omaa harkintaansa tiedon Rehnin aikeista ja aikatauluista, ja sille oli joka tapauksessa tärkeää, että Suomi saa hyvän porvarillisen presidentin, kirjassa todetaan.
Ei Tarja Halosta
Ruokapöydän ääressä Kirkkonummen Hilassa Rehn totesi kirjassa olevien Zyskowiczin muistiinpanojen mukaan näin:
− ylisti Niinistöä: mahdollisimman pian pm:ksi nykyisen tomppelin (Paavo Lipponen) tilalle. Olisi parhaimmillaan nimenomaan pm:nä.
− piti mahdollisena, että uudessa tilanteessa (kok tukena) (Esko) Ahokin joutuisi miettimään.
− arvosteli Uosukaista lievästi: ihana ihminen, mutta ulkopol. kokematon. Oli Erkon rapupip. kertonut kuuluvasti, että KOK
ja SN kohdelleet häntä huonosti.
− arveli, että häntä vastaan tullaan käyttämään: ikä, syöpä ja NATO.
− ei Tarja Halosta tp:ksi, on liian vasemmalla.
− on valmis ”koulutukseen”, mutta häntä ei pidä lähteä muuttamaan.
− toivoi keskustelua SN:n kanssa silmätysten.
Zyskowicz totesi tapaamisen päätteeksi, että jos yhteinen hanke yhden porvariehdokkaan taakse tulee, kannattaa resursseja yhdistää. Siitä keskusteltaisiin sitten erikseen. Tämä oli Rehnin mukaan ok, ja hän toivoi apua muun muassa tekstien tuottamiseen. Zyskowiczin ja Rehnin tapaaminen päättyikin siihen lupaukseen, että kokoomus informoi Rehniä ratkaisustaan kaikissa tapauksissa.
Varasuunnitelma
Ben Zyskowicz kirjoitti pian vierailunsa jälkeen muistion kokoomusaktiivien ajatuksista. Muistiossa haluttiin Sauli Niinistö ehdolle, mutta jos hän ei suostuisi, olisi Riitta Uosukaisen lähdettävä.
Osa asiaa sondeeranneista kokoomusaktiiveista piti Rehnin suoraa tukemista seuraavaksi parhaana vaihtoehtona. Kirjassa todetaan heidän näkemyksistään näin:
Jos kokoomus lähtisi presidentinvaaleihin ilman omaa ehdokasta ja suoraan Rehnin taakse, pitäisi Niinistön perustelujen Rehn-ratkaisulle olla hyvin harkittuja ja tarkkaan hiottuja. Myönteisenä Elisabeth Rehnissä pidettiin sitä, että hän olisi pätevä ja sopiva presidentiksi, päivänpolitiikan ulkopuolinen porvarillinen vaihtoehto, kokoomuksesta tulisi hänen myötään presidentintekijä ja kokoomus toimisi porvarillisen kentän kokoajana.
Muistiossa hahmoteltiin toimenpiteitä sille, että Sauli Niinistö ilmoittaisi puolueen lähtevän suoraan Elisabeth Rehnin taakse. Suunnitelmiin kuului, että Niinistön Rehn-ratkaisulle annettaisiin laaja ja välitön tuki – mahdolliset arvovaltaiset arvostelijat pyrittäisiin ”hoitamaan” etukäteen eli briiffaamaan ja saamaan heidät ratkaisun taakse. Mahdollisina arvovaltaisina arvostelijoina mainittiin muun muassa Riitta Uosukainen ja Raimo Ilaskivi.
Kannatus sulaa
Kirjan mukaan pahimpina riskeinä Elisabeth Rehnin osalta muistiossa pidettiin sitä, että Rehnin kannatus sulaa ja sukeltaa vaaleihin mennessä. Lääkkeinä tähän esitettiin sen etukäteen varmistamista, että kokoomuksen parhaat voimat saadaan mukaan Rehnin kampanjan suunnitteluun, johtamiseen ja toteuttamiseen. Kokoomuslaisia piti saada mukaan ainakin johtoryhmään, kampanjan suunnitteluun ja organisointiin, kampanjatoimistoon sekä median hoitoon.
Kokoomuksen ministeriryhmän kokouksessa puhuttiin Elisabeth Rehnistä vaihtoehtona vielä 22. syyskuuta 1999. Tuolloin Sauli Niinistö oli juuri ilmoittanut kieltäytymisestään kokoomuksen puoluevaltuustolle.
Kakkosvaihtoehtona esillä oli mennä Elisabeth Rehnin taakse. Riskinä keskustelussa pidettiin sitä, että osa kokoomuslaisista suivaantuu ja ”kostaa” puolueelle parissa seuraavassakin vaalissa sen, että omaa ehdokasta ei ollut. Riskinä pidettiin edelleen myös sitä, että Rehnin kannatus sukeltaa ja ”me häneen ripustautuneet hukumme mukana”, kuten ministeriryhmässä todettiin.
Ben Zyskowiczin mukaan Rehn-vaihtoehto kuoli tämän jälkeen nopeasti. Kokoomuksessa katsottiin laajasti, että ”näin suurella puolueella pitää olla oma ehdokas”.
