Republikaanien Donald Trumpin voitto Yhdysvalloissa on ollut piristysruiske Euroopan oikeistopopulisteille.
Sekä kannattajat että vastustajat ovat povanneet uudesta presidentistä veturia Ranskan Kansallisen rintaman (Front National) tai Saksan AfD:n kaltaisille poliittisille liikkeille molemmissa maissa ensi vuonna edessä olevissa vaaleissa.
Verkkouutiset kysyi suomalaistutkijoilta, onko väitteissä perää.
– Oikeistopopulistit hyödyntävät Trumpin vaalivoittoa hehkuttamalla sillä ja korostamalla olevansa tulevan presidentin kanssa samalla puolella. Se antaa legitiimisyyttä ja luo uskoa kannattajiin. Ainakin niin mitkään, kun Trump on uskottava, populismin tutkijana tunnettu Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Emilia Palonen arvioi.
Hänen mukaansa Kansallisen rintaman johtajan Marine Le Penin mahdollisuudet Ranskan ensi kevään presidentinvaaleissa ovat nyt entistä paremmat.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku ei usko, että Donald Trumpin vaalivoitolla on suoraa tai yksiselitteistä vaikutusta Euroopassa käytäviin vaaleihin.
– Enemmänkin kyse on siitä, että Euroopan populistiset radikaalioikeistopuolueet hakevat Trumpin voitosta inspiraatiota, mallia ja nostetta.
Iso-Markun mukaan populistinen radikaalioikeisto pyrkii luomaan kuvaa laajasta ja eri maita yhdistävästä protestiliikkeestä. Hän nostaa esimerkiksi sen, kuinka laitaoikeiston puolueet ovat juhlineet näkyvästi toistensa menestystä kuten muun muassa Britannian EU-kansanäänestyksen tulosta.
Tutkija myöntää, että Donald Trumpin valinnan, Brexitin ja populististen radikaalioikeistopuolueiden menestyksen taustalla on yhteisiäkin tekijöitä.
– Ne osoittavat laajojen äänestäjäjoukkojen olevan turhautuneita hallitsevaan politiikkaan, puolueisiin tai poliittiseen eliittiin sekä olevan alttiita maahanmuuttovastaiselle retoriikalle. Nämä ilmiöt on otettava vakavasti myös Saksassa ja Ranskassa sekä muissa EU-maissa, joissa populistiset radikaalioikeistovoimat ovat saavuttaneet menestystä.
Laitaoikeistolaisena ja populistisena tunnettu amerikkalaismedia Breitbart ilmoitti hiljattain suunnittelevansa rantautumista Ranskaan. Kansallisessa rintamassa viesti otettiin vastaan ilolla.
Donald Trump on nimittänyt Breitbartin puheenjohtaja Stephen Bannonin strategiajohtajakseen.
Europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) totesi perjantaina pitävänsä Breitbartin rantautumista Eurooppaan huolestuttavana ilmiönä. Hänen mukaansa vaihtoehtomedia pyrkisi vaikuttamaan Ranskan presidentinvaaleihin Marine Le Penin hyväksi.
– Nyt on sellainen hetki, että pitää todeta, että EU-projekti on erittäin vakavassa vaarassa. EU ei todellakaan ole itsestäänselvyys, Hautala sanoi.
”Välttämätön demokratian liima”
– Populismi on osa politiikkaa ja sitä ovat hyödyntäneet menestyksellä myös valtavirran puolueet, Emilia Palonen toteaa.
Laitapopulistinen retoriikka, jossa kyseenalaistetaan politiikan valtavirta, on hänen mukaansa lisääntynyt. Populismia kuitenkin myös tarvitaan.
– Se on demokratialle välttämätön liima, mutta pelkällä liimalla ei vielä tehdä politiikkaa. Tarvitaan poliittisia vaatimuksia ja politiikkoja. Politiikassa ei pitkälle riitä vastakkainasettelun ja poliittisen meidän luominen.
Tuomas Iso-Markku muistuttaa, että populistit ovat mielipidetiedustelujen perusteella vahvoilla ympäri Eurooppaa. Oikeistopopulistit ovat nousussa esimerkiksi Alankomaissa, Itävallassa ja Ranskassa. Kreikassa ja Espanjassa on puolestaan ponnistanut suosioon Syrizan ja Podemoksen kaltaisia laitavasemmiston puolueita. Italiassa on vahvassa nosteessa vaikeasti määriteltävä Viiden tähden liike.
– Toisaalta populismin nousu ei ole täysin uusi ilmiö, vaan osa erityisesti populistisista oikeistoradikaalipuolueista on ollut olemassa jo pitkään ja saavuttanut menestystä aikaisemminkin. Kehitys ei myöskään ole kaikissa maissa menossa samaan suuntaan – ajatellaan vaikka perussuomalaisia, joiden kannatus on mielipidemittausten mukaan laskenut viimeisen vuoden aikana selvästi.
Kuinka perinteiset puolueet voivat sitten vastata populistien haasteeseen?
Emilia Palosen mielestä maltillisten puolueiden tulisi ottaa oppia populisteilta. Tavallisten ihmisten ääntä olisi kuunneltava enemmän ja ”järkivaihtoehtojen” takana oleva logiikka tuoda esiin.
– Näyttää, kuinka ”kansa” on todellisuudessa moninainen ja pyrkiä samalla luomaan poliittista meitä tiettyjen vaatimusten taakse – eikä vain olettaa, että ihmiset osaavat äänestää heitä aseman tai järjen tai yhtenevien intressien vuoksi.
Tuomas Iso-Markun mukaan maltillisemmat puolueet ovat vastanneet populistien asettamaan haasteeseen toistaiseksi hyvin erilaisilla tavoilla ja hyvin vaihtelevalla menestyksellä.
– Varsinkin radikaalioikeistopuolueita on pyritty monessa maassa eristämään ja marginalisoimaan, mutta tämä on usein auttanut niitä profiloitumaan ainoina todellisina vaihtoehtopuolueina tai monoliittisen poliittisen eliitin uhreina. Jotkut perinteiset puolueet ovat puolestaan yrittäneet omaksua populistien retoriikkaa ja tavoitteita, mutta tämäkään ei välttämättä ole kovin tehokas keino, vaan saattaa yksinkertaisesti legitimoida niiden positiot ja puhetavan.
Suomessa on tutkijan mukaan lähdetty siitä, että populistit on parasta integroida osaksi poliittista päätöksentekoa ja laittaa kantamaan poliittista vastuuta.
– Tämä toimii todennäköisesti marginalisointistrategiaa paremmin, mutta saattaa toisaalta myös tehdä populistien retoriikasta ja tavoitteista laajemmin hyväksyttyjä.
