Tuoreen tutkimuksen perusteella yhteys havaitaan riippumatta siitä, miten hyvin lääkitys vaikuttaa veren glukoositasoihin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kanagliflotsiini-nimistä SGLT-2:n estäjiin lukeutuvaa lääkettä, joka estää munuaistiehyissä glukoosin imeytymistä takaisin verenkiertoon. Näin ollen glukoosia erittyy tavallista enemmän virtsaan ja veren glukoosipitoisuus pienenee.
Kun tutkijat vertasivat kanagliflotsiinilääkitykselle satunnaistettuja potilaisiin, jotka saivat toisenlaista, eri tavalla vaikuttavaa diabeteslääkettä (glimepiridi), kanagliflotsiinia saaneiden munuaistoiminta heikkeni hitaammin kahden vuoden lääkityksen aikana.
Suotuisat munuaisvaikutukset eivät todennäköisesti selittyneet glukoositasojen parantumisella, sillä kummatkin lääkkeet olivat suurin piirtein yhtä hyviä glukoosivaikutuksiltaan.
Tulokset viittaavat kanagliflotsiinin voivan hidastaa aikuistyypin diabetesta potevien munuaistaudin etenemistä, mutta havainnot olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Vielä ei myöskään tiedetä koskevatko havainnot myös muita SGLT-2:n estäjiä. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat, voi uusista diabeteslääkkeistä olla suuri apu munuaistaudin vaarassa oleville diabetespotilaille.
Tutkimukseen osallistuneet 1 200 potilasta satunnaistettiin saamaan päivittäin joko 100 mg kanagliflotsiinia, 300 mg kanagliflotsiinia tai glimepiridia kahden vuoden ajan. Kaikki potilaat saivat lisäksi metformiini-diabeteslääkettä.
Tutkimus julkaistiin Journal of the American Society of Nephrology -lehdessä ja siitä kertoi Uutispalvelu Duodecim.
