Turvallisuuspolitiikan selvitysmiehenä Ruotsissa toiminut suurlähettiläs Tomas Bertelman on kirjoittanut laajan artikkelin otsikolla ”Rivien suoristamiseen”.
Hän toteaa Naton hyötyjä ja haittoja tutkimaan kehottaneesta ruotsalaisraportista olevan tasan vuosi ja kaikkien tunnustavan, ettei Ruotsi voi puolustaa itseään yksin.
Bertelmanin mukaan sotilaallisen avun suhteen Ruotsin solidaarisuuden politiikka todellisuudessa on epäystävällisesti sanottuna ”ei tarvitse antaa, mutta voi luottaa saavansa”. Ja kun Ruotsi ei voi ottaa osaa avun antajien suunnitelmiin, johtaa epäsymmetria tiettyyn isännän ja asiakkaan olomuotoon suhteessa.
Suurlähettilään mukaan Ruotsilla on nyt sotilaallisesti jäsentason yhteensopivuus Naton kanssa, mutta itsenäisyyssyistä solidaarisuussuhdetta ei virallisteta. Hänen mukaansa synkkä kuva huonontuvasta strategisesta tilanteesta johtaa kahdenvälisen yhteistyön voimistamiseen erityisesti Suomen ja toivottavasti USA:n ja muiden, mukaan lukien Puolan kanssa.
”Uusi yhteistyö Suomen kanssa on hyvin tärkeää. Jos se toteutetaan, se parantaa Ruotsin mahdollisuuksia. Mutta se myös luo uutta pohjaa ja vie sen liittoutumattomuuden politiikan testaamattomille vesille”, Tomas Bertelman kirjoittaa.
Aiemmin sotatilanteita on suunniteltu ja harjoiteltu vain itse. Bertelmanin mukaan todellisessa maailmassa Suomi-yhteistyö tarkoittaa tulemista riippuvaiseksi vaihtoehdoista, joihin on investoitu suunnittelussa ja harjoittelussa.
Hiipivä riippuvuus
”Tämä argumentti hiipivästä riippuvuudesta ei ole ollut isossa roolissa ruotsalaisessa keskustelussa. Mutta eräitä pelkoja on Suomessa, jossa on enemmän epäilyjä Ruotsin luotettavuudesta partnerina, historiallisista syistä. Siksi Suomessa on enemmän ääniä, jotka puhuvat virallisen kahdenvälisen puolustusyhteistyön puolesta Ruotsin kanssa, jossa tuskin kuulee sellaisia ääniä, ja jossa jos idea edes mainitaan, se yleensä torjutaan suoralta kädeltä”, suurlähettiläs toteaa.
Hän pitää kiinnostavana uuden Suomi-yhteistyön vaikutusta doktriiniin, sotilasoppiin.
”Ja relevantti kysymys on tämä: jos Ruotsi nyt voi yhdistää liittoutumattoman politiikan operatiiviseen suunnitteluun sota-aikana Suomen kanssa, miksei samaa voi tehdä Naton kanssa?”.
”Mikään ei lisäisi Ruotsin puolustuskykyä alueella – ja sen yhteistyötä Suomen kanssa! – niin paljon kuin hyvin valmisteltu koordinaatio Naton suunnitelmien kanssa. Vai onko oletus, että operatiivinen suunnittelu Suomen kanssa vaarantaisi liittoutumattomuutta vähemmän kuin operatiivinen suunnittelu Naton kanssa, kun Suomi myös on liittoutumaton?”, Bertelman kysyy.
Hänen mukaansa Suomelle yhteistyö Ruotsin kanssa edustaa eräällä tavalla länsiaskelta ja Ruotsille askelta itään.
”Nyt se askel otettaisiin selvästi revisionistisen ja aggressiivisen Venäjän edessä. Monille Ruotsissa tämä on omituinen askel otettavaksi, jos sitä ei yhdistetä samaan aikaan vähintään vastaavaan Ruotsin länsisuhteiden syventämiseen – ja se tarkoittaisi operatiivista suunnittelua Naton kanssa”.
Suomi-yhteistyön kautta Brysseliin
”Jos Ruotsi integroituu sotilaallisesti maan kanssa, joka on haavoittuvampi ja paljaampi kuin se, mutta pidättyy samasta maiden kanssa, joiden apua se tarvitsisi hyökkäyksen tullen…”, hän maalailee.
Suurlähettilään mukaan tuolloin ei pidä yllättyä, jos jotkut eivät pidä sellaista politiikkaa ensiluokkaisena.
”Joten ehkä onkin jokin taustalla oleva idea jota ei ole täysin artikuloitu? Ehkä Suomi-yhteistyötä ei todella nähdäkään Nato-jäsenyyden vaihtoehtona, vaan ennemmin sen eräänlaisena kiihdyttäjänä tai ainakin helpottajana, tiellä Brysseliin? Totuus todennäköisesti on että molempia tulkintoja tehdään molemmissa maissa. Tässä uudessa yhteistyön sijassa on tilaa hyvin eriäville unelmille – molemmin puolin Itämerta”.
Paradoksi syventyvässä puolustusyhteistyössä Suomen kanssa Bertelmanin mukaan on, että tietyllä tavalla se vie Ruotsin pois kuuluisasta 1812 alkaneesta liittoutumattomuuspolitiikasta.
”Operatiiviset suunnitelmat Suomen kanssa riskeeraisivat hiipivän epäselvyyden Ruotsin sitoumuksista. Siksi voi odottaa perinteisen realistisen Venäjä-politiikan kannattajien olevan varsin epäileviä syventyvää sotilaallista Suomi-integraatiota kohtaan”.
”Tässä tapauksessa, Nato-jäsenyys – vielä enemmän yhdessä Suomen kanssa – toisi selvyyttä ja ennustettavuutta ja siten voimistaisi tasapainoa. Tietysti venäläiset sanovat että se on provokatiivista, koska he rakastavat harmaita alueita joita voi manipuloida, mutta Ruotsin Nato-jäsenyys yhdistäisi selkeyden samankaltaisiin olosuhteisiin joilla Norja ja Tanska ovat vakuuttamistarkoituksissa vähentäneet jännitteitä”, suurlähettiläs Bertelman kirjoittaa.
