Ruotsalaiset saivat tuloksensa tarkastelemalla vuosina 1987–1991 Ruotsiin tulleita pakolaisia, jotka silloisen linjauksen mukaisesti asutettiin hyvin erilaisille asuinalueille satunnaisin perustein.
Yleensä eri seuduille ja kaupunkiosiin valikoituu tietynlaisia ihmisiä, mikä vaikeuttaa asuinalueiden mahdollisten vaikutusten selvittämistä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa asukkaat valikoituivat kuitenkin satunnaisesti.
Tutkijat ryhmittelivät seurattavat heidän asuinalueidensa köyhyyslukujen, työttömyyden, sosiaalitukien käytön ja koulujen tason perusteella. Kun he yhdistivät nämä tiedot tietoihin osallistujilla vuosina 2002–2010 diagnosoiduista diabeteksista, he havaitsivat sairastumiset yleisemmiksi huonommilla alueilla asuvilla.
Huonommalla seudulla asuvien diabetesriski suureni mitä pitempään he olivat alueella asuneet. Verrattuna paremmalla seudulla asuviin pakolaisiin heidän sairastumisriskinsä oli viiden vuoden kuluttua yhdeksän prosenttia suurempi.
Yhdeksän prosenttia suurempi sairastumisriski ei kuulosta kovin suurelta, mutta väestötasolla sillä voi olla huomattava vaikutus. Tulokset on kuitenkin hyvä varmistaa lisätutkimuksissa.
Asuinalueen ja kaupunkirakenteen terveysvaikutuksista saatiin hiljattain viitteitä myös kanadalaistutkimuksessa, jossa tarkasteltiin asuinalueen kävelymahdollisuuksien vaikutuksia terveyteen. Siinä diabetesriski havaittiin pienemmäksi tiheästi asutuissa kaupunginosissa, joissa kaupat ja palvelut ovat kävelyetäisyydellä.
Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä ja siitä raportoi Uutispalvelu Duodecim.
