Alkoholin nettikauppa halutaan kieltää uudessa alkoholilaissa – vaikka se vaatisi nokkapokkaa EU-komission kanssa. Syyksi syötetään niin kansanterveyttä kuin verotulojakin. Todellinen tarkoitus on kuitenkin pelastaa Alko.
Alkoholin nettikauppaa on puitu runsaasti mediassa Helsingin hovioikeuden pohdittavana olevan Alkotaksi-oikeusjutun vuoksi. Tapauksessa käsiteltiin alkoholin verkkomyyntiä Virosta Suomeen. Euroopan unionin tuomioistuin ratkaisi asian marraskuussa 2015. Verkkouutiset on kertonut asiasta kattavasti tässä.
Alkoholin etäkauppa jaetaan etämyyntiin ja etäostoon. Niiden ainoa ero on se, että ensimmäisessä juomien kuljetuksen järjestää myyjä ja jälkimmäisessä ostaja.
Etämyynnissä vastuu veroista on myyjällä ja etäostossa ostajalla. Etämyynti on se, jonka lainsäätäjä haluaa kieltää.
Kieltoa on perusteltu sekä kansanterveydellisillä syillä että verotuloilla. Ulkomaiset verkkokauppiaat eivät usein tiedä tai välitä verovelvoitteistaan Suomessa.
Etäoston kohdalla tilaaminen on taas tehty verovakuuksien asettamisineen niin ikäväksi ja vaivalloiseksi, ettei moni kuluttaja malta siihen ryhtyä.
Nettimyynti on pieni paha
Euroopan komissio on päättänyt tutkia, onko uuteen alkoholilakiin kaavailtu etämyyntikielto linjassa unionin oikeuden kanssa. Komissio laatii laista yksityiskohtaisen mietinnön.
Verkkouutiset kertoi hiljattain Euroopan komission sisämarkkinoista vastaavan pääosaston mietintöluonnoksesta. Kieltopykälälle annetaan asiakirjassa kylmää kyytiä.
Pääosaston tulkinnan mukaan lakiluonnoksen etämyynnin kielto loukkaa EU:n perussopimuksen tavaran vapaata liikkuvuutta koskevaa sääntelyä ja on siis EU-oikeuden vastainen.
Perusteluissa todetaan muun muassa, ettei Suomi voi kieltää toisissa jäsenvaltioissa toimivien verkkomyyjien kauppaa Suomeen kansanterveyden suojelemisen perusteella, kun uudessa laissa samanaikaisesti muun muassa korotetaan vähittäiskaupoissa myytävien juomien korkeinta sallittua alkoholipitoisuutta ja avataan mahdollisuuksia Alkon myyntikanavien laajentamiselle.
Uutta alkoholilakia valmisteleva sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen on vakuuttanut, että kielto menee läpi komissiossakin, kunhan siellä päästään tutustumaan lausuntoversion etämyyntikieltoon tuleviin ”lievennyksiin”.
Tällä tarkoitetaan käytännössä sen korostamista, että etäosto aiotaan edelleen sallia, vaikka etämyynti kiellettäisiinkin.
Kun otetaan huomioon viranomaisten vaivannäkö nettikaupan kieltämiseksi, on sen osuuden suomalaisesta alkoholin kokonaiskulutuksesta oltava merkittävä.
Väärin.
Uudessa alkoholilain esityksessä todetaan, että ”alkoholijuomien tilaaminen ulkomailta sellaisilta myyjiltä, joilla ei ole mitään alkoholilain mukaista lupaa, vastaa arviolta enintään joitakin prosentteja alkoholijuomien kokonaismyynnistä”. Verkkokaupan lisääntyessä ulkomailta luvatta tapahtuva etämyynti suomalaisille kuluttajille johtaa esityksen mukaan ”kuitenkin ongelmiin”.
THL:n erikoistutkija Thomas Karlsson tyytyy luonnehtimaan etämyyntiä tässä Helsingin Sanomien jutussa ”marginaaliseksi matkustajatuontiin nähden”. Etäoston kerrotaan lisäksi olevan hyvin pieni osa alkoholin verkkokauppaa.
Samassa Helsingin Sanomien jutussa verottaja tekee myös selväksi, että ulkomaisia etämyyjiä on saatu onnistuneesti verolle, tai lopettamaan toimintansa Suomeen veroseuraamuksilla uhkaamalla.
Alkoholin nettimyynti ei siis ole määrien puolesta vaaraksi kansanterveydelle tai valtion verokirstulle. Mistä into sen kieltämiseen siis kumpuaa?
Kuoleva monopoli
– Meillä ei ole enää monopolia. Yli 50 prosenttia kaikesta alkoholista tuodaan jo ulkomailta.
Näin totesi Ruotsin Systembolagetin johtaja Anitra Sten vuonna 2004, kun Viro oli ollut EU:ssa vasta muutaman kuukauden.
Oikeasti monopolia ei ole enää Suomessakaan. Silti sitä yritetään laajentaa ja samalla suojella uusilta tuontikanavilta.
Valviran ja THL:n lukujen mukaan esimerkiksi Suomessa kulutetuista vahvoista, eli yli 4,7 prosenttia alkoholia sisältävistä, oluista peräti 65 prosenttia ja vahvoista lonkeroista 47 prosenttia tuli vuonna 2014 maahan matkustajatuontina.
Kun otetaan vielä huomioon ravintolamyynnin osuus, saadaan Alkon myynniksi vahvojen oluiden kokonaiskulutuksesta 16 prosenttia ja vahvojen lonkeroiden kulutuksesta 23 prosenttia. Alkon osuus näissä juomaluokissa tuskin muuttuu ainakaan positiivisesti alkoholilain uudistuksen seurauksena.
Vuonna 2015 matkustajatuonti vastasi noin 175 Alkon myymälän myyntiä.
Matkustajatuonti on mörkö suomalaiselle viranomaiselle ja monelle lainsäätäjälle. EU-maiden välillä tapahtuvaan alkoholin yksityistuontiin on kuitenkin käytännössä mahdotonta vaikuttaa muulla kuin veropolitiikalla.
Suomi on Euroopan kirein oluen verottaja ja toiseksi kirein viinien ja väkevien verottaja. Vuonna 2004 alkoholiveroa laskettiin 33 prosentilla. Sittemmin sitä on korotettu lukuisia kertoja.
Verotuksella ei pystytä ihmeisiin. Kun ruuvia kiristetään kunnolla, katoavat äänestäjät ja Viron tuonti kiihtyy. Kun verotusta taas höllätään, alkaa väkeä viranomaisten mukaan kuolla, koska kulutus kasvaa. Alkoholiverotuksen osalta ollaan siis pattitilanteessa.
Matkustajatuonnissa on kuitenkin oma rajoittava vaivansa etenkin kun mennään kauemmas etelärannikosta. Määrättömästi Viron tuonti ei siis kasva.
Mutta entä jos Virosta tai mistä muusta tahansa Suomea edullisemman alkoholin maasta voisikin tilata alkoholia vaivattomasti kotiovelle?
Tämä on viranomaisten ja lainsäätäjien näkökulmasta todellinen uhka Alkon monopolille.
Mullistuuko Alko?
Euroopan komission sisämarkkinoiden pääosaston uudesta alkoholilaista laatimassa mietintöluonnoksessa nostetaan esiin julkisuudessa varsin vähälle huomiolle jäänyt osa uutta lakia.
Laki vapauttaisi Alkon tilauspalvelupisteitä koskevaa sääntelyä merkittävästi. Nykyiseen lakiin liittyvästä asetuksesta kumpuava sääntely sisältää muun muassa niin kutsutun 20 kilometrin säännön ja muita rajoituksia ja vaatimuksia, jotka ovat tehneet Alkon noutopisteistä eräänlaisia monopolimyymälän korvikkeita syrjäseuduilla.
Käytännössä sääntelyn purkaminen ja luovutuspaikalle ja siitä vastaavalle taholle asetettujen vaatimusten lieventäminen voisivat yhdessä verkkokaupan kanssa avata ovet merkittävälle Alkon myyntikanavien laajentamiselle.
Alko ei luonnollisestikaan vielä kommentoi asiaa. Ei ole kuitenkaan vaikea kuvitella, että siellä kaavaillaan jo tulevaisuutta, jossa monopolimyymälän noutotiski löytyy yhdestä jos toisesta ruokakaupasta ja kioskista.
Komission sisämarkkinoiden pääosasto jakaa tämän käsityksen. Sen mietintöluonnokseen sisältyy siksi myös ehdotus siitä, miten nettikauppa tulisi järjestää EU-oikeuden mukaisesti.
Idea saa varmasti viranomaisten hiukset pystyyn. Sen mukaan ulkomaisille verkkokaupoille pitäisi yksinkertaisesti antaa samat oikeudet myydä tuotteitaan noutopisteisiin kuin Alkollekin.
Jos monopoliyhtiön kanssa voi kilpailla vapaasti, ei se ole enää monopoliyhtiö.
Onko nimellisen monopolin pönkittäminen keinolla millä hyvänsä sitten EU:n sisämarkkinaihanteiden tai varsinkaan suomalaisen nykykuluttajan edun mukaista? Sitä sietää miettiä.
