Parhaillaan lausuntokierroksella oleva aktiivista työnhakua koskeva lakiesitys yhdenmukaistaisi työttömälle työnhakijalle asetettavia karensseja. Karenssi tarkoittaa korvauksetonta aikaa, jolloin työttömälle ei makseta työttömyysetuutta.
– Työttömän työnhakijan näkökulmasta tämä yksinkertaistuu nykyiseen verrattuna merkittävästi, sanoo lakiesityksestä vastaava työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhonen.
Erityisesti palkansaajakeskusjärjestö SAK on vaatinut työttömien karenssijärjestelmän perkaamista ja selkeyttämistä.
Nykyisin viranomaisen täytyy tehdä selvityspyyntö työnhakijalle, jos työtön jättää saapumatta työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen, kieltäytyy suunnitelman laatimisesta tai laiminlyö sen toteuttamisen. Myös jokainen TE-toimiston tekemä työtarjous, jota työtön jättää hakematta, selvitetään erikseen.
Nämä velvoitteet poistuvat. Uudistuksen myötä työnhakua arvioitaisiin kokonaisuutena kolmen kuukauden välein.
– Jos aktiivinen työnhaku on laiminlyöty eikä siihen ole mitään syytä, silloin seuraamuksena voi olla 60 päivän korvaukseton määräaika. Nykyisin jokaisesta työpaikasta, jota TE-toimisto on tarjonnut ja henkilö on ilman pätevää syytä jättänyt hakematta, voi tulla erikseen korvauksettomia määräaikoja. Toistuvasta menettelystä voi mennä oikeus työttömyysetuuteen toistaiseksi. Tällaista ei tähän esitykseen sisälly, Korhonen kertoo.
Esitysluonnoksen mukaan työttömälle voitaisiin määrätä jatkossa 60 päivän karenssi eli työttömyysetuudeton aika, mikäli hän on laiminlyönyt aktiivisen työnhaun. Aktiivisella työnhaulla tarkoitetaan keskimäärin yhden työpaikan hakemista viikossa.
Edelleen karenssin saa myös siitä, jos eroaa työstä tai keskeyttää palvelun ilman pätevää syytä.
Ei riskiä työhakemustulvasta
Vaatimus yhden työpaikan hakemisesta viikossa on pöyristyttänyt monia julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa.
– Olennaista on se, että haetaan sellaisia työpaikkoja, jotka vastaavat omaa osaamista. Tarkoituksena ei ole, että työttömät hakevat mitä tahansa työpaikkoja täyttääkseen työnhakuvelvoitteen, Korhonen sanoo.
Korhonen ei allekirjoita julkisuudessa esitettyjä huolia siitä, että työnantajat hukkuisivat turhiin työhakemuksiin eikä avoimista työpaikoista ilmoitettaisi enää julkisesti.
– En kyllä näe tässä sellaista valtavaa riskiä, että tämä tuottaisi ei-tarkoituksenmukaisia työhakemuksia. Kyllä tässä on lähdetty siitä, että työttömät hakevat aktiivisesti töitä tälläkin hetkellä ja sellaisten työttömien kohdalla tämä esitys ei merkitse mitään muutosta. Monet työttömäthän hakevat tällä hetkellä moninkertaisia määriä työpaikkoja, niin julkisesti haussa olevia kuin sellaisiakin, joista työnantajat eivät ole missään ilmoittaneet, Korhonen toteaa.
Työttömän työnhakua seurattaisiin 12 viikon jaksoissa. Haettavien työpaikkojen ei tarvitse olla julkisessa työnvälityksessä, vaan kyse voi olla myös muulla tavoin ilmoitetuista työpaikoista tai piilotyöpaikoista, jotka eivät ole julkisessa haussa. Olennaista on, että työntekijä on yrittänyt selvittää, olisiko työnantajalla mahdollisuus tarjota työtä.
Korhosen mielestä yhdeksi hakemukseksi voitaisiin laskea se, että työnhakija on soittanut yritykseen ja kysynyt, olisiko heillä tarjota hänelle töitä. Sen jälkeen työnhakija kirjaisi verkkopalveluun, mitä hän on hakenut.
– Esseetä ei tarvitse kirjoittaa, vaan aika lyhyesti, mitä on haettu, Korhonen sanoo.
Samalla työnhakijalle itselleen jäisi tieto siitä, minkälaisia töitä hän on hakenut ja mikä on työnhaun vaihe tai lopputulos.
– Nämä ovat olennaisia tietoja, kun mietitään työnhakijan palvelun jatkoa ja mitä siihen voitaisiin tarjota tueksi. Itse haettuun paikkaan voidaan miettiä esimerkiksi palkkatuen käyttöä.
Esitysluonnoksen mukaan verkkopalveluun täytyisi käydä tekemässä merkintä kerran viikossa tai muutoin työnhaun katsotaan päättyneen. Korhosen mukaan lausuntopalautteen perusteella katsotaan vielä, onko viikon raportointiaikaväli liian tiivis vai sopiva. Nykyisinkin työllistymissuunnitelman toteuttamisesta täytyy raportoida, mutta raportointiväli vaihtelee yksilöllisesti ja saattaa olla jopa kolme kuukautta.
Viranomaiset eivät käy viikkokohtaisia raportteja läpi, vaan työnhaun kokonaisuutta katsotaan yhdessä työnhakijan kanssa kolmen kuukauden välein palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Korhosen mukaan uudistuksen ei ole ajateltu aiheuttavan lisää työtä TE-toimistoille tai tuleville maakunnille.
– Tämä voi vähentää viranomaisille nykyisin aiheutuvaa työtä.
Työttömyysturvaa voidaan myös leikata
Lakiesitys aktiivisesta työnhausta on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä osana kasvupalvelu-uudistusta ja TE-toimistojen tehtävien siirtämistä maakunnille. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu esitys työttömyysturvan aktiivimallista, joka lähtee lausunnoille tänään. Kumpaankin liittyvien velvoitteiden toteutumista seurataan mahdollisimman yhdenmukaisella ajanjaksolla.
Työttömyysturvan aktiivimallissa työttömän työnhakijan työttömyysetuutta leikataan 4,65 prosentilla kuukaudessa, mikäli työtön ei ole ollut työssä tai yrittäjänä 18 tunnin ajan yhden viikon aikana tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin viiden päivän ajan. Leikkaus vastaa yhtä korvauksetonta eli omavastuupäivää kuukaudessa.
Kela tai työttömyyskassa seuraa työttömyysturvan saantiin liittyvien velvoitteiden toteutumista 65 työttömyysetuuden maksupäivän välein. Työttömyysturvan aktiivimalli tulisi voimaan ensi vuoden alusta, mutta ensimmäinen tarkastelujakso alkaisi jo lokakuun alusta.
Aktiivisen työnhaun laiminlyönnistä seuraava 60 päivän karenssi on huomattavasti kovempi kuin yhtä omavastuupäivää kuukaudessa vastaava 4,65 prosentin leikkaustyöttömyysturvaan. Jos työtön saa 60 päivän karenssin, omavastuupäiviä ei enää sen päälle tule.
Työllistymisen edistäminen ymmärretään laajasti
TE-viranomaisten seuraamassa aktiivisessa työnhaussa lähtökohtana on, että työpaikkaa haettaisiin keskimäärin kerran viikossa. Työnhakuvelvoite ei kuitenkaan koske sellaisia viikkoja, joina työnhakija on ollut työssä tai toiminut yrittäjänä. Sillä ei ole merkitystä, mikä työsuhteen kesto tai tuntimäärä on.
Työpaikan hakuvelvoite ei koskisi myöskään sellaisia viikkoja, jolloin työnhakija on osallistunut johonkin työllistymistä edistävään palveluun. Näitä palveluja ovat nykyisin työvoimakoulutus, työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu, työkokeilu, työnhakuvalmennus, uravalmennus, kuntouttava työtoiminta ja kotoutumista edistävä omaehtoinen opiskelu.
Maakunnat ottavat vastuun TE-palvelujen järjestämisestä vuoden 2019 alussa. Lakiesityksessä on jätetty väljyyttä sille, että palveluntuottajat voivat kehittää ja innovoida myös muunlaisia työnhakua ja osaamista kehittäviä palveluja, joihin osallistumisen ajalta ei edellytettäisi työnhakua.
– Jos olisi sellainen tilanne, ettei ole työpaikkoja tarjolla eikä henkilön palveluntarvetta vastaavaa palvelua tarjolla, niin silloin henkilö voisi sopia muista tavoista, joilla hän edistää omatoimisesti osaamistaan, työnhakuaan, työllistymistään tai yritystoiminnan aloittamista. Esitysluonnoksessa on lähdetty siitä, että näiden tavoitteiden edistäminen olisi ymmärrettävä laajasti. Se voi pitää sisällään myös elämänhallintaan liittyviä toimia, Korhonen kertoo.
Aktiivista työnhakua ei edellytettäisi myöskään viikoilta, jolloin työnhakija on sairaana.
Opiskeluun työttömyysturvalla ei ole esitetä tässä yhteydessä muutoksia. Korhosen mukaan esimerkiksi keskeneräisen tutkinnon loppuun suorittamiseen voi saada 24 kuukauden ajan tukea, mutta työttömyysetuutta ei voi saada uuden tutkinnon aloittamiseen. Uutta korkeakoulututkintoa varten voi saada nykyisinkin aikuiskoulutustukea tai opintotukea, jos henkilöllä on TE-toimiston toteama koulutustarve.
