Traumaattiset aivovammat ovat suurin syy nuorten aikuisten kuolemaan ja invalidisoitumiseen, ja ne ovat myös kasvava ongelma ikääntyvässä väestössä. Traumaattisten aivovammojen diagnosointi ja hoito on mutkikasta, sillä syntyneiden vaurioiden laatu ja vaikeusaste vaihtelevat hyvin paljon.
– Traumaattisesta aivovammasta kärsiville potilaille on sen vuoksi ollut vaikea kehittää tarkkoja ennustemalleja, joiden perusteella voitaisiin arvioida potilaan riskejä ja valita parhaita hoitokeinoja, toteaa Rahul Raj väitöstiedotteessaan.
Hän kehitti väitöstutkimuksessaan aivovammapotilaille tarkoitettuja ennustemalleja, ja tarkasteli kolmea tehohoito-, yhtä trauma- ja kolmea aivovammaspesifiä ennustemallia. Malleja testattiin Suomessa ja Saksassa teho-osastoilla hoidettujen keskivaikeista tai vaikeista aivovammoista kärsineiden potilaiden aineistolla, joka käsitti noin 12 000 potilasta.
Tutkimus osoitti, että aivovammapotilaat eroavat huomattavasti muista tehohoitoa saavista, vakavasti sairaista potilaista.
– Koska aivovammapotilaat muodostavat oman erityisen potilasryhmänsä, kehitimme useita eri aivovammaspesifejä ennustemalleja ja osoitimme, että nämä toimivat huomattavasti paremmin kuin aiemmat mallit, väittelijä kertoo.
Uusien ennustemallien avulla aivovammapotilaiden hoitoa ja hoidon seurantaa voidaan parantaa. Uusien ennustemallien käyttö ei kuitenkaan rajoitu yksittäisiin potilaisiin:
– Suurin hyöty malleista on tulevien aivovammatutkimusten laadun parantamisessa ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämisessä, väittelijä toteaa.
Eniten traumaattisen aivovamman saaneen potilaan ennusteeseen vaikuttivat ikä, tajunnantaso, kipureaktio ja pupillin valoheijaste. Aivokuvantamisella saatu tieto sen sijaan ei merkittävästi vaikuttanut ennusteen tarkkuuteen.
LK Rahul Rajin väitöskirja Prognostic Models in Traumatic Brain Injury tarkastettiin perjantaina 19. joulukuuta Helsingin yliopistossa.
