"Suomen turha haikailla YYA-aikoja" – joukkohysteria sotaharjoituksista USA:n kanssa ihmetyttää

Tutkijan mukaan Suomen ja Venäjän kahdenvälinen ulkopolitiikka ei ole menettänyt merkitystään, mutta samalla tulee huomioida suhde liittoutumiin.

  • YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä allekirjoitettiin 6. huhtikuuta 1948.

    ()

Suomessa on turha haikailla YYA-aikojen (sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta) perään, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Miika Raudaskoski kolumnissaan Karjalaisessa.

– Puolueettomuuspolitiikka toimi omassa ajassaan. Sen perusta lepäsi idän ja lännen vastakkainasettelun varassa. Suurvallat ainakin hiljaa hyväksyivät Suomen aseman. Mikäli Neuvostoliitto olisi katsonut Suomen uhkaavan suurvallan turvallisuusintressejä, olisi ruuvia Kremlissä varmasti kiristetty.

Raudaskoski muistuttaa, että sisäpolitiikassa YYA-ajasta maksettiin kuitenkin kovaa hintaa ja demokratian pelisääntöjä venytettiin kauas mukavuusalueen ulkopuolelle.

– Integraatio läntisiin järjestelmiin jouduttiin toteuttamaan pitkälti erityisjärjestelyin. Itänaapurin diktatuurin kritisointi oli vaimennettu.

Raudaskosken mukaan YYA-ajasta kaivataan vakautta.

– Sen tavoittelemisessa kannattaa perinneliturgian sijaan miettiä, kuinka sitä parhaiten voi edistää. Naapurisuhteissa olennaista on, miten toimia Venäjän kanssa, joka toimillaan on tehnyt selväksi haluavansa pelata eri säännöillä demokratioiden kanssa.

Raudaskosken mukaan Suomessa on kipuiltu koko kylmän sodan jälkeinen aika, kuinka kahdenväliset suhteet Venäjään ja integraatio EU:n ja Naton suuntaan sovitetaan yhteen.

– Ukrainan konfliktin myötä lähes romuttuneet EU-Venäjä-suhteet ovat saaneet monen kaivamaan Paasikiven-Kekkosen linjan naftaliinista. Naton lisäksi EU:n yhteinen politiikka on saanut oman osansa, kun on haettu syitä Moskovan-tien ruohottumiselle.

– Historialliseen perinteeseen, pitkään linjaan ja Snellmanin, Paasikiven ja Kekkosen oppeihin vedoten on muistutettu, ettei suurvallan naapurissa pahemmin auta kysellä ulkopolitiikan koordinaatteja Helsinkiä kauempaa.

Raudaskosken mukaan vaatimukset suuremmista panoksista Venäjä-suhteen hoitamiseen ja toisaalta joukkohysteria harjoittelusta Yhdysvaltain kanssa herättävät kysymään, monellako jakkaralla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voi istua.

– Kahdenvälinen ulkopolitiikka ei ole menettänyt merkitystään, mutta samalla tulee huomioida suhde liittoutumiin.

Raudaskoski korostaa, että EU ei ole Suomesta erillään vaan Suomi on osa unionia. Hänen mukaansa pakotepolitiikka ei ole EU:n sanelemaa vaan jäsenmaiden yksimielisesti päättämää.

– Yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa on jatkunut pitkään ja kirjattu selontekoihin. Ongelmia aiheuttaakin enemmän tulkinnan ja käytännön ristiriita. Vaikka jäsenyyden ovi on edelleen kiinni, pitkälle menevä yhteistyö on muutakin kuin kirjaimia selonteoissa.

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.