Vihreiden kansanedustaja ja presidenttiehdokas Pekka Haavisto pitää Suomen ja Ruotsin syvenevää puolustusyhteistyötä sekä EU-komission kaavailemaa yhteispuolustusta tarpeellisina. Nato-jäsenyydelle Haavisto ei lämpene.
– Jos ajatellaan, mitkä ovat tämänhetkisessä tilanteessa Suomelle nopeimpia teitä oman sotilaallisen turvallisuuden parantamiseksi, niin tässä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyössä on vielä paljon saavutettavaa, Pekka Haavisto sanoo Verkkouutisille.
Ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana toimivan Haaviston mukaan kysymys on siitä, että saadaan luotua myös kriisiolosuhteissa toimivia mekanismeja ja yhteistyömuotoja.
– Nyt rauhan aikana voimme harjoitella ja kehittää yhteistyötä, mutta on tärkeää, että mekanismit toimivat kriisissä.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist sanoi tammikuun alussa Sälenin turvallisuuskonferenssissa haluavansa syventää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa edelleen. Puolustusliittoa ei kuitenkaan ole ministerin mukaan tulossa.
– Kun viimeksi kävin Tukholmassa ja tapasin Ruotsin puolustusvaliokunnan ja hallituksen jäseniä, kysyin taas kerran heidän ajatuksiaan mahdollisesta Suomen ja Ruotsin välisestä puolustussopimuksesta. Ruotsissa selvästi vierastetaan sitä ja halutaan edistää Suomi–Ruotsi-yhteistyötä konkreettisin askelin, Haavisto kertoo.
Haavisto korostaa, että mahdollisten yhteisinvestointien toimivuus pitää turvata sopimuksilla.
– Suomen osalta raja tulee vastaan siinä, että jos aletaan kehittää yhteisiä puolustuskykyjä, niin silloin pitää olla varma, että ne toimivat kriisin aikana.
Haaviston mielestä Suomen pyrkimys viedä puolustusyhteistyötä mahdollisimman pitkälle on järkevää.
– Mielestäni Suomi on tehnyt järkevän linjauksen todetessaan, että vain taivas on rajana yhteistyön kehittämisessä.
– Mutta jos luodaan jokin toiminto, jossa ollaan toisesta riippuvaisia eli tehdään yhteinen investointi jompaankumpaan maahan, niin silloin pitää olla tietysti sopimuksellinen varmuus, että se myös toimii.
Haaviston mukaan tätä varten ei välttämättä tarvita laajaa puolustussopimusta.
– Sopimuksen pitää kuitenkin olla veden pitävä kriisin aikana yhdessä käytettävien toimintojen osalta.
EU-tasolla konkreettisia askeleita
Haaviston mielestä Suomen pitää osallistua myös EU:n puolustusyhteistyön syvenemiseen. Komissio ehdottaa, että puolustusteollisuutta ja alan tutkimusta aletaan tukea EU:n yhteisestä budjetista 1,5 miljardin euron arvosta vuodesta 2021 alkaen.
– EU:n puolustus ja turvallisuusyhteistyö on nyt lähtenyt liikkeelle. Siinä edetään pienin, konkreettisin askelin, Haavisto toteaa.
– Tähän liittyy rakenteellinen yhteistyö, jossa joukko EU-maita voi alkaa kehittää, tutkia ja edistää tiettyä puolustuskykyä.
Haavisto pitää tärkeänä, että Suomi ottaa tähän osaa.
– Eli suurten julistusten lisäksi tehdään niitä konkreettisia ratkaisuja EU-yhteistyössä.
Haaviston mukaan hyvin etenevä puolustusyhteistyö Ruotsin ja EU:n kanssa muodostaa Suomelle uuden, kansainvälisen ulottuvuuden, jollaista ei ole ollut aikaisemmin tässä laajuudessa.
Ei Natoon
Haaviston mielestä Suomen ei pidä liittyä Natoon, mutta hän kannattaa Suomen itsenäistä päätäntävaltaa asiassa korostavaa, hallitusohjelmaankin kirjattua mahdollisuutta kehittää Nato-yhteistyötä sekä Nato-optiota. Hallitusohjelman mukaan ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”.
– En näe, että Suomella olisi tarve liittyä Natoon. Se muuttaisi meidän puolustuksemme rakennetta sellaisella tavalla, johon me emme ole valmistautuneet.
– Nato-maiden puolustusrakenne perustuu hyvin pitkälti ammattiarmeijoiden varaan. Suomessa on ollut toisenlainen puolustusvalinta eli yleinen asevelvollisuus ja suuri reservi.
Haaviston mukaan tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys voisi lisätä jännitettä Itämeren alueella.
– Minä en pidä Nato-jäsenyyttä tässä tilanteessa hyvänä. Mutta olen ollut tukemassa hallituksen kirjausta tästä niin sanotusta Nato-optiosta. Pidän sitä tärkeänä siksi, että se korostaa Suomen oikeutta itse valita puolustusratkaisunsa.
– Tällä hetkellä en näe tarvetta sille, että Suomi muuttaisi puolustusratkaisuaan.
Liian vähän Venäjä-osaamista
Haavisto pitää perustuslakiin tehtyä kirjausta presidentin ulkopolitiikkaa koskevasta toimivallasta tärkeänä.
– Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Se on kaksipäinen malli.
– Minun mielestäni Ukrainan kriisin ja Krimin miehityksen aikana tämä malli on osoittautunut hyvin toimivaksi.
Suomi on mukana EU:n Venäjälle kohdistamassa pakoterintamassa ja on noudattanut sitä uskollisesti. Samaan aikaan on voitu edistää ja pitää yllä vuoropuhelua Venäjän kanssa.
– On mahdotonta ajatella tilannetta, jossa ei käytäisi dialogia suuren naapurimaan kanssa. Vuoropuhelua joudutaan käymään vaikeissakin tilanteissa, ja minun mielestäni presidentin tehtäviin kuuluu näiden korkeiden suhteiden ylläpitäminen.
Hänen mukaansa vuoropuhelun ylläpitäminen saattaa tuottaa tietoa, jonka avulla tilanteessa päästään eteenpäin.
– Minun mielestäni Suomessa on liian vähän Venäjä-osaamista. Suomella ei ole tällä hetkellä esimerkiksi kovin vahvat kansalaisyhteiskuntasuhteet Venäjälle.
– Mutta vuoropuhelun kautta me saamme tietoa, jota voidaan tuoda esiin EU-pöydissä. Ja silloin voidaan vaikuttaa myös EU:n politiikan muotoutumiseen.
EU:ssa on käyty koko ajan sisäistä keskustelua siitä, mitkä ovat oikeita toimia ja miten Venäjää pitäisi tulkita.
– Me olemme olleet samoilla linjoilla Saksan kanssa siitä, että tietyissä asioissa pysytään tiukkoina kansainvälisiä normeja rikottaessa. Mutta samaan aikaan ollaan halukkaita yhteistyöhön eikä nähdä, että jossain ilmansuunnassa asustaa absoluuttinen pahuus.
– Suomessa on paljon poliitikkoja, jotka ajattelevat, että Venäjä kulkee aina huonosta pahempaan suuntaan. Meidän ei pitäisi ajatella Venäjästä liian yksiulotteisesti tässä suhteessa.
Haaviston mukaan on katsottava viimeisen sadan vuoden määrittelemää Venäjän ja Neuvostoliiton yhteiskuntakehitystä.
– Tsaarin aika heilahti Venäjän vallankumoukseen. Sitten tulivat Stalin, Hrustshev, Brezhnev, Gorbatshov, Jeltsin ja Putin.
– Me olemme hyvin suuren heiluriliikkeen vieressä. Tämä pitäisi aina Venäjästä puhuttaessa muistaa. Venäjällä on tapahtunut melko taajaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia ja murroksia, joissa on ollut myös vahvasti länteen sitoutuvia hetkiä.
Yhteiskunnan eheys
Vihreiden puoluevaltuuskunta nimesi Pekka Haaviston puolueen presidenttiehdokkaaksi helmikuussa. Haavisto kertoi kokouksessa, että tarkoituksena on tehdä uudenlainen presidentinvaalikampanja, joka on avoin kaikenlaisille ihmisille.
Haaviston mukaan suomalaisen yhteiskunnan eheys nousee yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi vaaleissa.
– Meidän puolustuksemme ja turvallisuutemme vahvin elementti on suomalaisen yhteiskunnan eheys. On tärkeää, että meidän oma yhteiskuntamme toimii, meillä ei syrjäydytä ja kaikki löytävät paikkansa yhteiskunnassa.
– Ihmiset haluavat keskustella näistä teemoista yhä uudelleen varsinkin tällaisena aikana, kun perinteistä työtä häviää Suomesta, työttömyysluvut ovat korkeat, työt muuttuvat pätkätöiksi, sosiaaliturvassa tapahtuu muutoksia eikä hyvinvointiyhteiskunta ole entisensä.
Vaikka presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulko- ja turvallisuuspolitiikka, presidentti on myös suuri kansallisen yhteisymmärryksen symboli ja kansallisen keskustelun virittäjä.
– Presidentinvaalit ovat aina olleet suuri keskusteluhetki.
